Ekaa kertaa

Aprillipäivänä minun yritykseni täyttää 1 vuotta. Samana päivänä on myös Pepin nimipäivä, minkä seikan pistin äsken iloisena merkille.

Peppi Pitkätossu rulettaa! Hän jos kuka on oiva aloittavan yksinyrittäjän esikuva ja joka naisen fanituskohde; maailman voimakkain tyttö, joka nauraa elämän vastoinkäymisille ja viljelee estoitta omaa anarkismifilosofiaansa arjessaan.

Jos Peppi Pitkätossu kirjoittaisi minulle 1-vuotiskortin, siinä saattaisi lukea vaikkapa näin: ”Hei, onnea ihan sata kiloa! Mitäs kivaa nyt tehtäisiin? Haluaisitko lähteä sirkukseen tai merirosvoksi Etelämerelle?”

Houkuttelevia vaihtoehtoja molemmat. Näin vuoden yrittäjänä toimineena olen oppinut, että koskaan ei voi tietää mitä kulman takana on odotettavissa. Siis ei koskaan. Olen myös oppinut sen, että kaikkia vaihtoehtoja kannattaa pitää auki. Siis ihan kaikkia.

Vuoden aikana on tullut tehtyä kaikenlaista. Olen jakanut maailmalle yhden kirjapainosatsin käyntikortteja. Olen päässyt lehteen. Puhunut olen ihmisten kanssa niin kasvokkain kuin puhelimessa sekä yleisötilaisuuksissa. Verkostoiduttu on. Satamäärin sähköposteja on vaihdettu. Bensaakin on mennyt ihan uskomattomat määrät, jos ajopäiväkirjaa on uskominen.

Yrittäjänä koin ensimmäistä kertaa sen, kun kesälomakausi alkoi. Samoin vietin ensimmäisen yrittäjän joulun ja uuden vuoden. Veroilmoituskin tuli tehtyä ihan ekaa kertaa näin yrityksen omistajana.

Mitä jäi käteen?

Vuosi on uskomattoman lyhyt ja samalla pitkä aika. Se on ollut sarja kasvunpaikkoja ja rypäs sellaisia onnenhetkiä, että pää on ollut lyödä kattoon. Ja tietenkin sellaisia tavanomaisia sateisen harmaita arkipäiviä, joita myös tarvitaan.

Odotan yrittäjävuotta numero 2. innokkaana ja uteliaana. Fiilikset ovat vähän samat kuin silloin kauan sitten tytöllä, joka kesäloman jälkeen odotti, että koulu alkaa taas ja uusi vuosi pyörähtää käyntiin. Silloin kaikki on mahdollista.

-minna

6 kysymystä, joihin Nestlekin olisi tarvinnut vastauksen, ennen kuin julkaisi Facebookin fanisivun

Luin hyvän blogi-kirjoituksen, jossa käytiin läpi hässäkkää, joka syntyi Nestlen fanisivuilla Facebookissa. Keskustelu käy muuten kuumana siellä edelleen.

Blogin kirjoittaja herra Shel Holtz listaa kuusi kysymystä, joihin pitää löytyä vastaus ennen kuin kannattaa lähteä perustamaan fanisivua. Voit lukea blogin kokonaisuudessaan tästä tai silmäillä kysymykset suomeksi tästä:


1. Keitä fanit ovat? (=kohderyhmä)
2. Mitä faniyleisösi sinulta odottaa? (=mitä sisältöä tuotat)
3. Ketä muuta sivusi saattaa kiinnostaa? (=onko esim. jotain ryhmittymiä, joilla voi olla sananen sanottavana, kuten esim. Nestlen tapauksessa)
4. Kenen tehtävä on vastata sivun sisällöstä ja uutisvirrasta? (=uutisvirtaa pitää olla, siksi ihmiset klikkaavat faniksi, he odottavat sisältöä)
5. Kuka tarkkailee sivua ja hankkii oikeat ihmiset organisaatiosta vastaamaan kysymyksiin? (=yhteisömanageri)
6. Onko sinulla suunnitelma valmiina, jos jokin menee vikaan? (=kriisiviestintäsuunnitelma)

Tätä siis tarkoitan, kun sanon, että kaikki kurjiksi äityneet keskustelut vauhdilla pois verkosta, parempi selvitellä kaikki kalapaliikki nokitusten tai ainakin yksityisesti. Mikäli vain suinkin mahdollista. Nestlessä nyt on vähän hankalampi tilanne kuin pienemmällä yrityksellä.

Fanisivuilta löytyi Nestlelle kaikenlaisia ratkaisuja ja ehdotuksia, joilla yritys pääsisi yli sopasta, jonka Nestlen nokkavat kommentit saivat aikaan. Tässä yksi parhaimmista ratkaisuista Juttu linkittyy varsin mukavasti Leena Markkasen Ilo Palvella -konseptin "asiakaspalveluantureihin", jotka myös sosiaalisessa mediassa tulee huolellisesti pitää "höröllään". Jälleen kerran hyvä esimerkki sosiaalisen median ennalta-arvaamattomuudesta.
Oppia ikä kaikki. Onneksi kaikkia virheitä ei aina tarvitse tehdä itse, vaan voi jotain poimia mukaansa muidenkin oppiläksyistä.
-Mari

Mikä meitä yrittäjiä oikein vaivaa?

Istuin eilisillan 200 muun yrittäjän kanssa auditoriossa ja kuuntelin markkinointigurua. Olo oli välillä kuin saunan lauteilla, kun alkueläin nimeltään konsultti (jollainen itsekin muuten olen) höyrysi edessä. Vihta vain puuttui.

Mietin, mikä meitä yrittäjiä oikein vaivaa? Olemmeko me todella niin pölkkypäitä, ettemme vähemmällä tajua? Pitääkö meille huutaa, pomppia tasajalkaa ja repiä otsahaivenia, jotta ymmärrämme markkinoinnin roolin kaikessa yrittämisessämme? Eikö näitä samoja virsiä ole kelattu jo öpaut 20 vuotta?

Jos ei mitään tee, ei mitään saakaan. Tämä lause jäi eilisillasta mieleen kaikkein kirkkaimpana. Jokainen yrittäjä, on sitten millä alalla tai minkäkokoisessa putiikissa tahtoo, opetelkoon tämän lauseen ulkoa. Jos et markkinoi, et saa kauppaakaan. Aamen.

Mutta hei kuulkaa, ei kai tämä nyt enää iso uutinen voi olla?
Onpas. Nyt käsi sydämelle: miten sinä olet hoitanut firmasi markkinoinnin kuluneen 2 viikon aikana?

En nyt tarkoita, että sinun pitäisi kipittää teettämään uutta yritysesitettä tai 24-sivuista asiakaslehteä. Sinä itse tiedät parhaiten sen, miten juuri sinun yrityksesi markkinointi on parasta hoitaa.

Esimerkiksi minä teen selektiivistä markkinointia. Suomeksi se on sitä, että tapaan tulevia asiakkaitani kahden kesken. Tapaamisia edeltää usein varsin monta puhelua tai sähköpostia. Aikaakin niiden välillä voi mennä kuukausitolkulla.

Markkinointi on kestävyyslaji. Sen voitot ja onnistumiset tulevat usein vasta viiveellä. Kulut ovat etupainotteiset, tuotot epävarmat ja takapainotteiset. Tämän kylmän faktan hyväksymisen jälkeen alkaa olla valmis vakavasti otettavaan markkinointiduuniin.

Ja vielä yksi juttu; miksiköhän nämä Suomea kiertävät Sarasvuot, Ropet ja Parantaiset ovat muuten kaikki miehiä? Missä viipyy naispuolinen markkinointiguru, huhuu?

- minna

3 kirpaisevaa faktaa vitkastelijoille - polku pois lamaannuksen lammikosta.

1. Tunnusta tosiasiat ja katso peiliin


Jos oikeasti haluat kehittyä ja kasvaa jossain asiassa, on välttämätöntä, että katsot asiaa silmästä silmään ja kutsut sitä sen oikealla nimellä. Mistä oikeasti kiikastaa? Lähes poikkeuksetta kyse on pelosta. Kaksi pelkoa erityisesti: tuntemattoman pelko ja jos minusta ei tykätäkään pelko

Kyllä vain, pelko tuntematonta kohtaan ohjaa meitä pysymään supussa ja mukavuusalueellamme. Kasvu tapahtuu toisaalla. Se tapahtuu siellä, missä vatsanpohjassa kipristelee ja askeleet kuilun yli otetaan ennen kuin silta on edes näkyvissä. Hyvää lukemista aiheesta Brian Tracyn blogissa: Dare to go forward http://www.briantracy.com/blog/leadership-success/dare-to-go-forward/

Hylätyksi tulemisen pelko on toinen toimintaamme ohjaavista peloista. Mitä jos minusta ei tykätäkään? Parempi pysytellä supussa ja olla retostelematta omia asioitaan, sillä voipi olla, että joku ei tykkää niistä. Arvaa mitä? Pari vuotta sitten kuulin lainauksen, joka sopii tähän kuin nenä päähän, laitan sen englanniksi, ja yritän tehdä perään jonkun kömpelön suomennoksen:

“Be who you are and say what you feel because those who mind don't matter and those who matter don't mind.”
”Ole se, mikä olet ja sano, mitä ajattelet. Koska niillä, joita se häiritsee, ei ole väliä ja niitä, joilla on väliä, se ei häiritse.” -Dr. Seuss

2. Kukaan muu ei voi tehdä muutosta puolestasi

Vastuuta asioiden lykkäämisestä ja vitkastelusta ei voi sälyttää kenenkään muun niskoille. Nautin valtavasti kotona työskentelemisestä, yrittäjän vapaudesta ja kaikesta siitä, mikä liittyy oman itsensä johtamiseen ja yritykseni asioiden eteenpäin viemiseen. Kuitenkin huomaan, että olen tarvinnut työyhteisöäni pitämään minua kiinni rytmissä ja patistamaan minulta oikeita asioita ulos oikeaan aikaan. Koska nykyisin olen itse oma patistajani, en voi sysätä vastuuta asiasta jollekin toiselle, vaan minunkin on pitänyt tarttua asiaan tiukoin ottein. Aloitin siitä, mitä tapahtuu pään sisällä. Sanotaan Brian Tracystä mitä tahansa, tämä on homma, jonka jätkä osaa. Huomasin, että tyypin sivulla on ilmaiseksi lukemisto, e-kirja GOALS, minulla on se äänikirjana. Siitä voisi löytyä jotain inspiraatiota sellaista etsivälle. http://www.briantracy.com/newsletter/default.aspx?cid=21&ssid=961de407-83bb-4903-8992-07648daf3a7b

Ei ole tarkoitus tehdä tästä jotain Brian Tracyn mainoslukemistoa, halusin vain antaa nuo linkit hyviksi lähteiksi joista asiaan saa lisävalaistusta.

3. Tulos syntyy vasta siitä, että oikeasti teet jotain, siis laita toimeksi

Tämä kolmas asia on kaikista tärkein. Jos et ota kolmatta askelta, kaksi aiempaa ovat aivan turhia. Vain tekemisen kautta asiat valmistuvat. Kumpia saat enemmän aikaiseksi tuloksia vai selityksiä?

Nyt seuraa tunnustus: Meidän firmassa on viimeaikoina syntynyt paljon enemmän selityksiä. Katsohan tätä listaa. Päätin taklata jokaisen selitykseni ja laitoin toimeksi.

• En ole toimittanut tarjouksia niihin tarjouspyyntöihin, joita minulle on tehty

Tuosta ei enää itsesabotaasia saa paljon pidemmälle vietyä. Kuin sanoisin runsaudelle: ” Ei kiitos, ei rahaa tähän suuntaan. Meidän firmassa ei tarvitse noita töitä tehdä ollenkaan. Meillä kun on paljon mukavampaa, kun vain leikimme tekevämme töitä, niin ja kiireistä.” Toimeenpano minulle tarkoitti, että lähetin kaksi tarjousta eteenpäin.

• Olen lykännyt 4 lehtijutun kirjoittamista 2 kuukautta
Tiesin, että jutut pitää kirjoittaa. Olisin saanut laskutettua ne kuukausi sitten, jos olisin vain kirjoittanut ne valmiiksi. Kirjoitin jutut. Kirjoittaessani ne, sain heti tilauksen uudesta jutusta. Jännä juttu miten maailmankaikkeus toimii. Asiat täytyy pitää liikkeessä, energia virtaamassa ja lisäksi: Raha tykkää nopeudesta. Wiuf, wiuf.

• Asiakkaan esite on roikkunut piirtoa vaille valmiina lähes kuukauden
Miksi kuvittelen, että jos asiakkaallani on kiire eikä hän ehdi paneutua yhteiseen projektiimme, että minä en voisi hoitaa omaa osuuttani asiasta? Iso raha odottaa jälleen jossain pilven reunalla saapumistaan yritykseni tilille, kun en hoida asiaa loppuun asti. Sovin asiakkaan kanssa, että toimitan esitteen vedostukseen, ja jos tekstiin tulee muutoksia, voimme tehdä pienet korjaukset vielä vedoksen tarkistusvaiheessa. Kivuton juttu. Kuinka mukavaa asiakkaalleni hänen tullessaan työmatkaltaan pöydällä odottaa valmis vedos nähtävänä, ok:ta vailla. Ja arvaa kuinka kauan meni: yksi sähköposti 5 minuuttia.

• Uutiskirjeen kirjoittaminen venyy ja paukkuu - kaksi kertaa kuukaudessa, mikä vitsi.
Mikään yrityksessäni ei ole niin innostavaa ja sydäntä lämmittävää kuin kaikki 107 uutiskirjeeni tilannutta ihmistä. Sydämessäni on erityinen paikka joka ainoalle. He haluavat kuulla, mitä minulla on kerrottavana. Arvatkaa kerronko? No en. Haluatko kuulla selityksen: Tutkimusten mukaan uutiskirje pitäisi lähettää tiistaina ennen puolta päivää, saavuttaakseen parhaan postin avausprosentin. Niin. Ei ole tiistai.

Tämän selityksen huonoin puoli on, että nyt uutiskirjeeni avausprosentin ollessa 120 % (eli se avataan useammin kuin kerran) Niinä kertoina, kun en lähetä sitä, se on 0 %. Pistää miettimään.
Ratkaisu on, että lähetän lyhyemmän, pienemmän viestin, että saan asiani kerrottua. Kuten esimerkiksi sen, että minulla on uusi tuote, jonka lukijani saattaisivat haluta ostaa. Se odottaa hyllyssä. Arvatkaapa, mitä se odottaa? Se odottaa sitä, että saisin tehtyä myyntisivun kotisivuilleni. Jota en voi tehdä, kun en ole tehnyt uutiskirjettä, ja uskomukseni mukaisesti, sen pitäisi olla valmis ensin. Tämä on siis vain selitys. Totuus löytyy kohdasta yksi. Pelottaa. Tämä on niin hullua ja niin huvittavaa, (siis jollei itkettäisi) että oli ihan pakko kertoa teille.

Taas pitkä litania, jossa on kuitenkin syvällinen opetus. Asiat voi tehdä helpommin. Ne voi tehdä ajallaan. Olen päättänyt taklata tämän lykkäämisen ja vitkastelijan lohikäärmeen lopullisesti elämästäni. Jos haluat tulla mukaani tälle matkalle, laita alle viestiä. Tälle asialle me voimme tehdä jotain yhdessä!

Mari

Myymämies ja tahaton viestintä

Tapahtui entisessä elämässä: puhelin soi. Sliipattu ääni luurissa kertoi kohteliain sanakääntein yrityksestään ja palveluistaan. Se ehdotti tapaamista kahden viikon päähän. Tapaamisen tarkoituksena oli esitellä potentiaaliselle asiakkaalle eli siis minulle firman palveluja ja tietenkin sitä kautta herättää ostokiinnostukseni ja tehdä kaupat.

Kuinka ollakaan, organisaationi oli juuri etsimässä uusia vaihtoehtoja kyseiseen teemaan liittyen. Myyntimiehellä kävi flaksi, koskapa sattui random-menetelmällä soittamaan juuri oikeaan aikaan ja jopa oikealle henkilölle. Bingo. Myyntityön vaihe numero yksi päättyi siten onnistuneesti. Jäät särjettiin ja tapaaminen lyötiin lukkoon.

Meikäläisen eli palveluiden ostamisesta vastaavan henkilön mielenkiinto oli nyt syttynyt. Halusin tietää yrityksestä lisää ja niinpä etsin firman kotisivut. Seurasi myyntiprosessin vaihe nro 2: tukivatko firman nettisivut puhelimessa annettua viestiä?

Tässä nimenomaisessa tapauksessa vastaus oli ei. Mikään netissä oleva ei muistattanut sanallakaan sitä kuvaa, jonka juuri puhelimessa olin saanut. Minun mieleeni juolahti tästä syystä ensimmäinen epäilys: hmm, nuo siis tekevät yhtä ja sanovat toista. Voiko tuohon organisaatioon luottaa? Voiko sieltä ylipäänsä ostaa mitään ja saako rahalle täyden vastineen?

Tapaamispäivänä seurasivatkin loput myyntisysteemin vaiheet tanakassa järjestyksessä. Paikalle saapui 20 minuuttia myöhässä aikataulusta oleva myymämies, joka ei ollut se sama joka soitti. Hän kaarsi paikoitusalueelle 20 vuotta vanhalla, savuavalla autonkotterolla. Aulassa hän haroi hikistä otsatukkaansa eikä löytänyt käyntikorttejaan, saati esitteitä tai yrityspresentaatiota. Juotuaan kupillisen kahvia tämä varsinainen sankarimyyjä peruutti paikalta ja huikkasi soittavansa seuraavalla viikolla.

Viesti meni perille ihan ilman virallista viestintääkin: asiakkaana me emme olleet kiinnostava emmekä tärkeä. Olimme myyntisällin pakollisen asiakaskäyntipäivän listan numero 5. ja sen kyllä huomasi.

Arvatkaa, tuliko kaupat?

- minna