Ekaa kertaa

Aprillipäivänä minun yritykseni täyttää 1 vuotta. Samana päivänä on myös Pepin nimipäivä, minkä seikan pistin äsken iloisena merkille.

Peppi Pitkätossu rulettaa! Hän jos kuka on oiva aloittavan yksinyrittäjän esikuva ja joka naisen fanituskohde; maailman voimakkain tyttö, joka nauraa elämän vastoinkäymisille ja viljelee estoitta omaa anarkismifilosofiaansa arjessaan.

Jos Peppi Pitkätossu kirjoittaisi minulle 1-vuotiskortin, siinä saattaisi lukea vaikkapa näin: ”Hei, onnea ihan sata kiloa! Mitäs kivaa nyt tehtäisiin? Haluaisitko lähteä sirkukseen tai merirosvoksi Etelämerelle?”

Houkuttelevia vaihtoehtoja molemmat. Näin vuoden yrittäjänä toimineena olen oppinut, että koskaan ei voi tietää mitä kulman takana on odotettavissa. Siis ei koskaan. Olen myös oppinut sen, että kaikkia vaihtoehtoja kannattaa pitää auki. Siis ihan kaikkia.

Vuoden aikana on tullut tehtyä kaikenlaista. Olen jakanut maailmalle yhden kirjapainosatsin käyntikortteja. Olen päässyt lehteen. Puhunut olen ihmisten kanssa niin kasvokkain kuin puhelimessa sekä yleisötilaisuuksissa. Verkostoiduttu on. Satamäärin sähköposteja on vaihdettu. Bensaakin on mennyt ihan uskomattomat määrät, jos ajopäiväkirjaa on uskominen.

Yrittäjänä koin ensimmäistä kertaa sen, kun kesälomakausi alkoi. Samoin vietin ensimmäisen yrittäjän joulun ja uuden vuoden. Veroilmoituskin tuli tehtyä ihan ekaa kertaa näin yrityksen omistajana.

Mitä jäi käteen?

Vuosi on uskomattoman lyhyt ja samalla pitkä aika. Se on ollut sarja kasvunpaikkoja ja rypäs sellaisia onnenhetkiä, että pää on ollut lyödä kattoon. Ja tietenkin sellaisia tavanomaisia sateisen harmaita arkipäiviä, joita myös tarvitaan.

Odotan yrittäjävuotta numero 2. innokkaana ja uteliaana. Fiilikset ovat vähän samat kuin silloin kauan sitten tytöllä, joka kesäloman jälkeen odotti, että koulu alkaa taas ja uusi vuosi pyörähtää käyntiin. Silloin kaikki on mahdollista.

-minna