tiistai 29. syyskuuta 2009
Ota digitaalinen töönä hallintaan - 5 vinkkiä Facebook-profiilin siistimiseksi
Jokaisen profiiliin kertyy kaikenlaista ryönää ajan kuluessa. Tuntuu että digitaalista töönää verkossa kertyy vieläkin tehokkaammin kuin kotona; liityn tähän, tilaan tuon, postaan tämän, lähetän tämän edelleen, ostan lehmän, lähetän kanan, rakennan linnan, tykkään tästä, kommentoin tuota, vastaan tähän lista on ihan loputon. Sen lisäksi töönä, jota et itse aiheuta, valuu kyllä ennemmin tai myöhemmin 10 aktiivisimman Facebook-ystävän toimesta profiiliisi tavalla tai toisella. Vitsi, jolle nauroit tikahtuaksesi puoli vuotta sitten, saattaa helposti olla passé tänään. Ryhmää, johon kolme kuukautta sitten liityit, ei enää ole päivitetty herran aikaan. Tiedät kyllä mitä tarkoitan. Minullakin profiili pullottaa näitä. On syyssiivouksen aika!
1.Klikkaa ETUSIVU ja katso oikealla ylhäällä kohta KUTSUT
Jos tämä romukoppa pullottaa, etkä tiedä mitä näille tekisit, poista kaikki. Paina OHITA (eng. IGNORE), (englanniksi profiilissa on myös ignore all –vaihtoehto), paitsi jos kyseessä on ystäväpyyntö, käytä silloin omaa harkintaasi. Voit olla varma, että minkä tahansa kutsun sivuutat, tulet saamaan sen uudestaan. Myöskään kutsun lähettäjä ei tule saamaan mitään tiedonantoa siitä, että olet sivuuttanut pyynnön. Tapahtuman kohdalla, jos et halua osallistua, voit myös valita poista tapahtumistani. Erilaisten sovelluksien kohdalla voit myös kokonaan blokata sovelluksen.
2. Seuraavaksi taklaa eri sovellukset klikkaamalla oikealta alhaalta SOVELLUKSET – MUOKKAA SOVELLUKSIA.
Sovelluksia voi käyttää monella eri tavalla, voit liittää ne osaksi profiiliasi tai pitää ne erillään. Aloita katsomalla sovelluslistaasi. Onko sovelluksia, joita et käytä ollenkaan. Onko sellaisia sovelluksia joita ehdottomasti haluat säästää? Jos et poistaessasi sovellusta tarkasti tiedä, mihin sen poistaminen vaikuttaa, kannattaa ottaa varman päälle ja jättää se paikoilleen. Sen sijaan tarkastele sen asetuksia, sillä sovellukset voivat myös omalta osaltaan kuormittaa sähköpostilaatikkoasi. Yleensä sovelluksissa on oletus, että kaikki sovelluksen tapahtumat muistutetaan sähköpostilla. Tämä tuo tarpeetonta liikennettä sähköpostiisi. Monelle tämä on yksi työläimmistä vaiheista. Huomaatko kiintyneesi virtuaalimaataloosi ja tunnet eron tuskaa? Älä huoli, sitä sattuu parhaimmillekin meistä.
3. Siirry TIEDOT-välilehdelle rullaa hiirellä alas kohtaan ryhmät ja tarkastele aluetta kriittisesti.
Haluatko oikeasti kuulua ryhmiin, joihin kuulut? Nyt on aika karsia ne pois, jotka ovat jo kaikkien muidenkin mielestä jääneet muistoihin. Jatka vielä alaspäin ja tee sama sivut-kohdassa. Nyt tarkkana siellä, ettei sormi lipsahda Rautalanka-blogin kohdalla!
4.Sitten on aika taklata postilaatikko.
Tämä on meikäläisen Akilleen kantapää. Poista vanhat postit. Jos joku lähettää postilaatikkoon viestin, myös sähköpostiin tulee siitä ilmoitus. Muista poistaa myös nämä muistutusviestit.
5. Profiilin ilme, yleinen siisteys ja järjestys.
Viimeisenä vaan ei vähäisempänä katso profiilisi yleisilmettä. Onko se helposti lähestyttävä? Kertooko se sinusta? Kertooko se sinusta sen, mitä haluat kertoa? Valtaosa ihmisistä haluaa nähdä kasvosi, sosiaalisessa mediassa kun ollaan. Syksyn kunniaksi voit vaihtaa profiilikuvankin, niin tulee vähän vastasiivotun tuntua!
Siivouskahvia nauttimassa,
Mari
perjantai 25. syyskuuta 2009
Yrittäjän arki ja tolleen

Vakuutusyhtiöni lähestyi minua kirjeellä. Se alkoi näin: ”Yrittäminen on uuvuttavaa, raskasta, aiheuttaa harmaita hiuksia ja valvottaa öisin. Yrittäjä ei työaikoja tunne eikä viikkojen vuosilomista voi kuin haaveilla.”
Ymmärrät varmaan, että en lukenut mainoskirjettä yhtään pidemmälle. Itse asiassa kirje viikkaantui kädessäni varsin rivakkaa vauhtia ja kulkeutui eteisessä odottavaan paperinkeräyskassiin ennen kuin annoin sen viedä minut pois edes osittain järjellisestä tasapainon tilasta.
Siis haloo. Tuo kirjeen lurinahan on täyttä puppua. Minä en allekirjoita moisesta negatiivisen ajattelun klöntistä sanaakaan.
Asiathan ovat juuri niin kuin niistä itse haluaa ajatella. Jos minulta kysytään, niin yrittäminen on hauska ja voimaannuttava kokemus. Sitä paitsi harmaat hiukset ovat ilmaantuneet päähäni jo ennen yrittäjäaikaa (veikkaisin, että jossain konserniprojekteissa muinaisissa palkkatöissä).
Yrittäjänä laadin itse omat aikatauluni ja suunnittelen työpäiväni sisällön. Elämä on paljon helpompaa kuin ennen, jolloin vaikkapa lapsen viemistä hammaslääkärille piti selvittää keskimäärin noin 8 ihmiselle.
Kokonaan toinen juttu on negaatioiden kautta tehtävä markkinointi. Pessimistisiä markkinointiviestejä tyrkkäävät maailmalle etenkin pessimistiset tekstinikkarit. Ne ehkä puhuttelevat muutamia meistä (ainakin niitä, jotka uskovat kurjuuden maksimointiin elämässään). Ei minua.
Hei vakuutusyhtiön setä, kirjoita minulle ensi kerralla näin: ”Onneksi olkoon, siis aivan mieletöntä: sinä olet yrittäjä! Mahtava homma. Tiedätkö, että yrittäjyys kantaa tätä maata ja luo hyvinvointia? Teitsi aika rohkea tätsy. Mitä sulle muuten kuuluu? Oletko lähiaikoina tsekannut vakuutusasiasi eli tiedätkö, montako euroa tilillesi tipahtaa, jos vaikka joudut pitämään sairaslomaa?”
”No en tiedä ihan tarkkaan”, vastaisin viimeiseen kysymykseen ja saattaisin hyvinkin ottaa puhelimen käteeni ja pirauttaa sille mukavalle naapurikylän vakuutusmyyjälle, jonka kanssa asiat ovat aina hoituneet helposti. Kukaties, hän voisi vaikka saada kaupat.
- minna, yrittäjä
Ymmärrät varmaan, että en lukenut mainoskirjettä yhtään pidemmälle. Itse asiassa kirje viikkaantui kädessäni varsin rivakkaa vauhtia ja kulkeutui eteisessä odottavaan paperinkeräyskassiin ennen kuin annoin sen viedä minut pois edes osittain järjellisestä tasapainon tilasta.
Siis haloo. Tuo kirjeen lurinahan on täyttä puppua. Minä en allekirjoita moisesta negatiivisen ajattelun klöntistä sanaakaan.
Asiathan ovat juuri niin kuin niistä itse haluaa ajatella. Jos minulta kysytään, niin yrittäminen on hauska ja voimaannuttava kokemus. Sitä paitsi harmaat hiukset ovat ilmaantuneet päähäni jo ennen yrittäjäaikaa (veikkaisin, että jossain konserniprojekteissa muinaisissa palkkatöissä).
Yrittäjänä laadin itse omat aikatauluni ja suunnittelen työpäiväni sisällön. Elämä on paljon helpompaa kuin ennen, jolloin vaikkapa lapsen viemistä hammaslääkärille piti selvittää keskimäärin noin 8 ihmiselle.
Kokonaan toinen juttu on negaatioiden kautta tehtävä markkinointi. Pessimistisiä markkinointiviestejä tyrkkäävät maailmalle etenkin pessimistiset tekstinikkarit. Ne ehkä puhuttelevat muutamia meistä (ainakin niitä, jotka uskovat kurjuuden maksimointiin elämässään). Ei minua.
Hei vakuutusyhtiön setä, kirjoita minulle ensi kerralla näin: ”Onneksi olkoon, siis aivan mieletöntä: sinä olet yrittäjä! Mahtava homma. Tiedätkö, että yrittäjyys kantaa tätä maata ja luo hyvinvointia? Teitsi aika rohkea tätsy. Mitä sulle muuten kuuluu? Oletko lähiaikoina tsekannut vakuutusasiasi eli tiedätkö, montako euroa tilillesi tipahtaa, jos vaikka joudut pitämään sairaslomaa?”
”No en tiedä ihan tarkkaan”, vastaisin viimeiseen kysymykseen ja saattaisin hyvinkin ottaa puhelimen käteeni ja pirauttaa sille mukavalle naapurikylän vakuutusmyyjälle, jonka kanssa asiat ovat aina hoituneet helposti. Kukaties, hän voisi vaikka saada kaupat.
- minna, yrittäjä
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
Sosiaalinen media – piece of cake
Jos sosiaalisen median ympärillä pyörivää hypeä mitattaisiin G-voimilla, olisimme kaikki pyörtyneet jo ajat sitten. Suomessa on astuttu selkeästi uuteen aikaan. Siinä, missä viime vuonna vielä Facebookissa heiteltiin lampaita, tänä syksynä haetaan tulosta. Facebookista on yksityishenkilöiden vapaa-ajanvieton ohella tullut yrityksien mainonnan, markkinoinnin ja viestinnän areena. Siitä kakusta kaikki haluavat palan.
Ilmainen peli ja nopeat voitot saavat yritykset tekemään nopeita käänteitä sosiaalisessa mediassa. Monessa yrityksessä ei kuitenkaan ihan kokonaan ymmärretä, mitä panokseksi laitetaan. Helposti voi joutua maksumieheksi. Silloin käypää valuuttaa ovat vaikka maine ja brändi.
Sosiaalinen media on ilmainen, mikäli et laita siihen osallistuviin henkilöresursseihin tai siihen käytettävälle ajalle mitään hintalappua. Nopeat voitot voit unohtaa, koska kyseessä on sosiaalinen media - eli ihmiset. Toiminta perustuu ihmissuhteisiin. Ihmiset ostavat sinulta, jos tuntevat ja luottavat sinuun. Usein vielä verkko-ostoksilla niiden pitää myös tykätä sinusta ennen kuin kukkaron nyörit aukeavat. Usein tuo luottamus on helpompi ansaita tiskin takana, puhelimessa tai vaikkapa kylässä käymällä kuin verkon välityksellä.
Jos vielä haluat mukaan sosiaalisen median pyörteisiin, sinun on hyvä tietää, että sosiaalisen median piirakassasi on 12 palaa. Tässä niistä kolme ensimmäistä:
1) Ota selvää, missä asiakkaasi ovat ja mene sinne
2) Kuuntele mistä puhutaan, ja kuinka toimitaan eli opettele tavoille
3) Osallistu, sitoudu ja avaudu. Sosiaalisessa mediassa, olemalla oma itsesi ja avaamalla omaa elämääsi muille ihmisille, onnistut markkinoinnissa paremmin kuin pelkällä myyntityöllä.
Ei kun herkuttelemaan,
Mari
Ilmainen peli ja nopeat voitot saavat yritykset tekemään nopeita käänteitä sosiaalisessa mediassa. Monessa yrityksessä ei kuitenkaan ihan kokonaan ymmärretä, mitä panokseksi laitetaan. Helposti voi joutua maksumieheksi. Silloin käypää valuuttaa ovat vaikka maine ja brändi.
Sosiaalinen media on ilmainen, mikäli et laita siihen osallistuviin henkilöresursseihin tai siihen käytettävälle ajalle mitään hintalappua. Nopeat voitot voit unohtaa, koska kyseessä on sosiaalinen media - eli ihmiset. Toiminta perustuu ihmissuhteisiin. Ihmiset ostavat sinulta, jos tuntevat ja luottavat sinuun. Usein vielä verkko-ostoksilla niiden pitää myös tykätä sinusta ennen kuin kukkaron nyörit aukeavat. Usein tuo luottamus on helpompi ansaita tiskin takana, puhelimessa tai vaikkapa kylässä käymällä kuin verkon välityksellä.
Jos vielä haluat mukaan sosiaalisen median pyörteisiin, sinun on hyvä tietää, että sosiaalisen median piirakassasi on 12 palaa. Tässä niistä kolme ensimmäistä:
1) Ota selvää, missä asiakkaasi ovat ja mene sinne
2) Kuuntele mistä puhutaan, ja kuinka toimitaan eli opettele tavoille
3) Osallistu, sitoudu ja avaudu. Sosiaalisessa mediassa, olemalla oma itsesi ja avaamalla omaa elämääsi muille ihmisille, onnistut markkinoinnissa paremmin kuin pelkällä myyntityöllä.
Ei kun herkuttelemaan,
Mari
maanantai 21. syyskuuta 2009
Face-maassa maan tavalla
Sosiaalisessa mediassa eli tuttavallisemmin somessa pyörivä jengi voidaan tutkimusten mukaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään:
• tosiuskovaiset eli ne kokeilunhaluiset intomielet, jotka rakastavat kaikkea uutta ja vänkää ja ovat aina eturintamassa testaamassa uusia kilkkeitä
• suuri massa, kuten esimerkiksi ne melkein miljoona suomalaista, jotka nyt ovat Facebookissa – mutta vasta kun hokasivat, mitä iloa koko jutusta on
• peräpään pessimistit, joita ei saa mihinkään sosiaalisen median palveluihin kirveelläkään (He ovat muuten niitä samoja, jotka eivät osaa käyttää 2 vuotta vanhaa puhelintaan muuhun kuin soittamiseen.)
Olin pitkään kastissa 3, mutta sitten huomasin liuenneeni erinäisiin verkkojippoihin kuin vahingossa. Facebookiin menoa mietin pitkään. Pohdiskelin jotenkin näin: ”Helkkari soikoon, minähän olen yrittäjä. Miksi minä käyttäisin aikaani jossain interwebin reunoilla roikkumiseen ja ihmisten pärstäkuvien tuijotteluun?” ”Millä ajalla?” ja vielä: ”Se on sitten menoa, kun tuolle hommalle antaa pikkusormensa.”
Tämä minun business associate eli yrittäjäkollegani Mari kuuluu sosiaalisen median parhaaseen A-ryhmään. Mari on varsinainen kuha verkossa, jos ymmärrätte hieman kömpelön vertauksen. Hän keskustelee sujuvasti vaikkapa brasilialaisen maanviljelijän kanssa imurimerkkien paremmuudesta ja heittelee tosi viileitä kommentteja jenkkiystävien uusista paitapuseroista. Mari tilailee some-opuksia suoraan alan guruilta rapakon takaa ja on nyt päätynyt jopa kouluttamaan tällaisia taviksia kuin meikäläinen.
Minä siis olen ollut varsinaisesti aika kujalla ja tyytynyt lähinnä ihailemaan Marin suvereenia toimintaa. Kunnes me sitten viime viikolla hokasimme: hei, tässähän on olemassa jotain tosi kivaa: ruvetaanpa kirjoittamaan yhteistä viestinnän blogia! Ihan kivojahan ne 80-luvun koulukaveritkin ovat, mutta me halusimme tehdä muutakin kuin fiilistellä kamujen kanssa. Eli nyt ollaan kuin Keravan kollit ja kerrotaan Asijaa – saatetaanpa potkaista vähän seinäänkin.
Näin syntyi Rautalanka. Se on meidän tietojemme mukaan ensimmäinen suomalainen julkinen Facebook-sivu, jossa viestinnän ammattilaiset puhuvat viestinnästä. Ja mikä tärkeintä; selvällä suomen kielellä, ilman hienostelua ja herkkää hipiää.
Ai niin, ja jos Facebook ei ole sinun juttusi (mitä sinä sitten täällä teet?), niin blogin löydät myös osoitteesta http://rautalanka-blogi.blogspot.com.
Tervetuloa mukaan - lue ja kommentoi! Ole virkistävällä tavalla kanssamme eri mieltä.
- minna
• tosiuskovaiset eli ne kokeilunhaluiset intomielet, jotka rakastavat kaikkea uutta ja vänkää ja ovat aina eturintamassa testaamassa uusia kilkkeitä
• suuri massa, kuten esimerkiksi ne melkein miljoona suomalaista, jotka nyt ovat Facebookissa – mutta vasta kun hokasivat, mitä iloa koko jutusta on
• peräpään pessimistit, joita ei saa mihinkään sosiaalisen median palveluihin kirveelläkään (He ovat muuten niitä samoja, jotka eivät osaa käyttää 2 vuotta vanhaa puhelintaan muuhun kuin soittamiseen.)
Olin pitkään kastissa 3, mutta sitten huomasin liuenneeni erinäisiin verkkojippoihin kuin vahingossa. Facebookiin menoa mietin pitkään. Pohdiskelin jotenkin näin: ”Helkkari soikoon, minähän olen yrittäjä. Miksi minä käyttäisin aikaani jossain interwebin reunoilla roikkumiseen ja ihmisten pärstäkuvien tuijotteluun?” ”Millä ajalla?” ja vielä: ”Se on sitten menoa, kun tuolle hommalle antaa pikkusormensa.”
Tämä minun business associate eli yrittäjäkollegani Mari kuuluu sosiaalisen median parhaaseen A-ryhmään. Mari on varsinainen kuha verkossa, jos ymmärrätte hieman kömpelön vertauksen. Hän keskustelee sujuvasti vaikkapa brasilialaisen maanviljelijän kanssa imurimerkkien paremmuudesta ja heittelee tosi viileitä kommentteja jenkkiystävien uusista paitapuseroista. Mari tilailee some-opuksia suoraan alan guruilta rapakon takaa ja on nyt päätynyt jopa kouluttamaan tällaisia taviksia kuin meikäläinen.
Minä siis olen ollut varsinaisesti aika kujalla ja tyytynyt lähinnä ihailemaan Marin suvereenia toimintaa. Kunnes me sitten viime viikolla hokasimme: hei, tässähän on olemassa jotain tosi kivaa: ruvetaanpa kirjoittamaan yhteistä viestinnän blogia! Ihan kivojahan ne 80-luvun koulukaveritkin ovat, mutta me halusimme tehdä muutakin kuin fiilistellä kamujen kanssa. Eli nyt ollaan kuin Keravan kollit ja kerrotaan Asijaa – saatetaanpa potkaista vähän seinäänkin.
Näin syntyi Rautalanka. Se on meidän tietojemme mukaan ensimmäinen suomalainen julkinen Facebook-sivu, jossa viestinnän ammattilaiset puhuvat viestinnästä. Ja mikä tärkeintä; selvällä suomen kielellä, ilman hienostelua ja herkkää hipiää.
Ai niin, ja jos Facebook ei ole sinun juttusi (mitä sinä sitten täällä teet?), niin blogin löydät myös osoitteesta http://rautalanka-blogi.blogspot.com.
Tervetuloa mukaan - lue ja kommentoi! Ole virkistävällä tavalla kanssamme eri mieltä.
- minna
perjantai 18. syyskuuta 2009
Kahta en vaihda
Tapasin eilen viisaan yrittäjän. Hän sanoi jokseenkin sanatarkkaan näin:
- Meillä on nyt vaikea vuosi meneillään ja tulosta on aivan mahdotonta lähteä arvioimaan, kun markkinatilanne on täysin ennakoimaton. Myös ensi vuosi voidaan vielä mennä nollatuloksella. Mutta kahdesta asiasta olen täysin varma: siitä, että kaikilla on työpaikka meidän firmassa ja siitä, että nyt jos koskaan toimintoja pitää kehittää.
Päätimme siis – ensimmäistä kertaa yrityksen monikymmenvuotisessa historiassa – katsoa viestinnän kokonaisuutta riittävän etäältä. Mitä kertovat yrityksen nimi, entä sen logo ja myymälä? Miten kiteyttää toiminta-ajatus ja palvelulupaus? Ovatko käytössä oikeat markkinoinnin kanavat ja onko niiden viesti tarpeeksi selkeä? Miten erotutaan kilpailijoista?
Lama on jännä joukkosuggestio. Taantumia tulee ja menee lähes joka vuosikymmenellä ja ihan jokainen niistä on tähän mennessä päättynyt seurauksenaan nousu ja entistä isompi kasvukäyrä. Koska lama on lähinnä korvien välissä, meistä jokainen saa itse päättää, miten asiaan suhtautuu – onko kyseessä maailmanloppu vai mahdollisuus?
Kyseinen yrittäjä osasi ajatella asiasta juuri oikein. Nyt jos koskaan yritysten kannattaa katsella toimintojaan ja palvelujaan kehittämisvinkkelistä. Viestinnän tehtävä on aina tukea yrityksen liiketoimintaa ja tuloksentekokykyä. Kun viestinnän työkalut on hiottu kirkkaiksi, yritys on jo lähtökuopissa, kun nousuaalto on täällä.
Jos haluat olla menestyjä nurkan takana odottavalla nousukaudella, kirkasta viestisi siis nyt. Laman jälkeen et enää ehdi.
- Meillä on nyt vaikea vuosi meneillään ja tulosta on aivan mahdotonta lähteä arvioimaan, kun markkinatilanne on täysin ennakoimaton. Myös ensi vuosi voidaan vielä mennä nollatuloksella. Mutta kahdesta asiasta olen täysin varma: siitä, että kaikilla on työpaikka meidän firmassa ja siitä, että nyt jos koskaan toimintoja pitää kehittää.
Päätimme siis – ensimmäistä kertaa yrityksen monikymmenvuotisessa historiassa – katsoa viestinnän kokonaisuutta riittävän etäältä. Mitä kertovat yrityksen nimi, entä sen logo ja myymälä? Miten kiteyttää toiminta-ajatus ja palvelulupaus? Ovatko käytössä oikeat markkinoinnin kanavat ja onko niiden viesti tarpeeksi selkeä? Miten erotutaan kilpailijoista?
Lama on jännä joukkosuggestio. Taantumia tulee ja menee lähes joka vuosikymmenellä ja ihan jokainen niistä on tähän mennessä päättynyt seurauksenaan nousu ja entistä isompi kasvukäyrä. Koska lama on lähinnä korvien välissä, meistä jokainen saa itse päättää, miten asiaan suhtautuu – onko kyseessä maailmanloppu vai mahdollisuus?
Kyseinen yrittäjä osasi ajatella asiasta juuri oikein. Nyt jos koskaan yritysten kannattaa katsella toimintojaan ja palvelujaan kehittämisvinkkelistä. Viestinnän tehtävä on aina tukea yrityksen liiketoimintaa ja tuloksentekokykyä. Kun viestinnän työkalut on hiottu kirkkaiksi, yritys on jo lähtökuopissa, kun nousuaalto on täällä.
Jos haluat olla menestyjä nurkan takana odottavalla nousukaudella, kirkasta viestisi siis nyt. Laman jälkeen et enää ehdi.
Totuus on tarinaakin taianomaisempi
Poikani Niklas 9 v. tuli eilen koulusta kotiin ja kertoi tarinoita Istuvasta Härästä – koko illan. Kuulin, kuinka Istuva Härkä syntyi kun kahdeksan rosvoa kuoli. Tarinat jatkuivat siihen saakka, kun Istuva Härkä kuoli ihan heittämällä henkensä, kuten Niklas asiaa kuvasi. Jokaisen tarinan välissä poika muisti mainita, että kaikki Vapriikin Istuva Härkä –näyttelyn tavarat olivat ihan ihka oikeita, aitoja intiaanitavaroita.
Jäin miettimään autenttisuutta, todellisuutta ja tarinaa. Lapsi on aito luonnostaan. Aikuinen on usein antanut itsensä kasvaa siitä ulos. Työssä olemme jo oppineet laittamaan sosiaaliset maskit päälle, monelle meistä strateginen jargonia pamahtaa päälle pienestäkin impulssista. Sosiaalisessa mediassa autenttisuus on avain, varsinkin jos halutaan tuloksia – rahaa siis. Onko sinun yrityskuvasi aito? Vai oletko kiillottanut kilpeä niin kauan, että uskot kiiltokuvaan jo itsekin? Minkälainen kulttuuri yrityksessäsi vallitsee? Minkälaisia roolipelejä siellä pelataan? Sosiaalisessa mediassa totuuden kiertely, sen välttely tai suoranainen valehteleminen on sulaa hulluutta, sillä sosiaalinen media on sama kuin me ihmiset. Ja me ihmiset katsomme kortit aina.
Sosiaalinen media on meille aikuisille ehkä paras aitouden opettaja. Jokaisella henkilöllä on omat haasteensa, jokaisella yrityksellä myös. Yrityksen astuessa sosiaalisen median areenalle keskeneräiset arvokeskustelut on yrityksessä käytävä loppuun. On valittava antaako rosojen näkyä vai jatkaako kilven kiillottamista.
Vaikka kuinka olisimme kasanneet päällemme sosiaalisia maskeja, me ihmiset olemme siitä omituisia, että halutessamme tunnistamme aitouden – poikkeuksetta. Se on se pieni taianomainen hetki, jolloin näet toisen ihmisen sisältä jotain sellaista, mikä ei aina ole näkyvissä. Sieltä syntyvät ne tarinat, jotka herättävät ihmisissä tunteita, synnyttävät vastakaikua. Yritysmaailmassa samat asiat lisäävät myös bisnestä ja se on sosiaalisen median ansaintalogiikkaa parhaimmillaan. Ugh.
Jäin miettimään autenttisuutta, todellisuutta ja tarinaa. Lapsi on aito luonnostaan. Aikuinen on usein antanut itsensä kasvaa siitä ulos. Työssä olemme jo oppineet laittamaan sosiaaliset maskit päälle, monelle meistä strateginen jargonia pamahtaa päälle pienestäkin impulssista. Sosiaalisessa mediassa autenttisuus on avain, varsinkin jos halutaan tuloksia – rahaa siis. Onko sinun yrityskuvasi aito? Vai oletko kiillottanut kilpeä niin kauan, että uskot kiiltokuvaan jo itsekin? Minkälainen kulttuuri yrityksessäsi vallitsee? Minkälaisia roolipelejä siellä pelataan? Sosiaalisessa mediassa totuuden kiertely, sen välttely tai suoranainen valehteleminen on sulaa hulluutta, sillä sosiaalinen media on sama kuin me ihmiset. Ja me ihmiset katsomme kortit aina.
Sosiaalinen media on meille aikuisille ehkä paras aitouden opettaja. Jokaisella henkilöllä on omat haasteensa, jokaisella yrityksellä myös. Yrityksen astuessa sosiaalisen median areenalle keskeneräiset arvokeskustelut on yrityksessä käytävä loppuun. On valittava antaako rosojen näkyä vai jatkaako kilven kiillottamista.
Vaikka kuinka olisimme kasanneet päällemme sosiaalisia maskeja, me ihmiset olemme siitä omituisia, että halutessamme tunnistamme aitouden – poikkeuksetta. Se on se pieni taianomainen hetki, jolloin näet toisen ihmisen sisältä jotain sellaista, mikä ei aina ole näkyvissä. Sieltä syntyvät ne tarinat, jotka herättävät ihmisissä tunteita, synnyttävät vastakaikua. Yritysmaailmassa samat asiat lisäävät myös bisnestä ja se on sosiaalisen median ansaintalogiikkaa parhaimmillaan. Ugh.
Tilaa:
Kommentit (Atom)



