Totuus on tarinaakin taianomaisempi

Poikani Niklas 9 v. tuli eilen koulusta kotiin ja kertoi tarinoita Istuvasta Härästä – koko illan. Kuulin, kuinka Istuva Härkä syntyi kun kahdeksan rosvoa kuoli. Tarinat jatkuivat siihen saakka, kun Istuva Härkä kuoli ihan heittämällä henkensä, kuten Niklas asiaa kuvasi. Jokaisen tarinan välissä poika muisti mainita, että kaikki Vapriikin Istuva Härkä –näyttelyn tavarat olivat ihan ihka oikeita, aitoja intiaanitavaroita.

Jäin miettimään autenttisuutta, todellisuutta ja tarinaa. Lapsi on aito luonnostaan. Aikuinen on usein antanut itsensä kasvaa siitä ulos. Työssä olemme jo oppineet laittamaan sosiaaliset maskit päälle, monelle meistä strateginen jargonia pamahtaa päälle pienestäkin impulssista. Sosiaalisessa mediassa autenttisuus on avain, varsinkin jos halutaan tuloksia – rahaa siis. Onko sinun yrityskuvasi aito? Vai oletko kiillottanut kilpeä niin kauan, että uskot kiiltokuvaan jo itsekin? Minkälainen kulttuuri yrityksessäsi vallitsee? Minkälaisia roolipelejä siellä pelataan? Sosiaalisessa mediassa totuuden kiertely, sen välttely tai suoranainen valehteleminen on sulaa hulluutta, sillä sosiaalinen media on sama kuin me ihmiset. Ja me ihmiset katsomme kortit aina.

Sosiaalinen media on meille aikuisille ehkä paras aitouden opettaja. Jokaisella henkilöllä on omat haasteensa, jokaisella yrityksellä myös. Yrityksen astuessa sosiaalisen median areenalle keskeneräiset arvokeskustelut on yrityksessä käytävä loppuun. On valittava antaako rosojen näkyä vai jatkaako kilven kiillottamista.

Vaikka kuinka olisimme kasanneet päällemme sosiaalisia maskeja, me ihmiset olemme siitä omituisia, että halutessamme tunnistamme aitouden – poikkeuksetta. Se on se pieni taianomainen hetki, jolloin näet toisen ihmisen sisältä jotain sellaista, mikä ei aina ole näkyvissä. Sieltä syntyvät ne tarinat, jotka herättävät ihmisissä tunteita, synnyttävät vastakaikua. Yritysmaailmassa samat asiat lisäävät myös bisnestä ja se on sosiaalisen median ansaintalogiikkaa parhaimmillaan. Ugh.