Jos oikeasti haluat kehittyä ja kasvaa jossain asiassa, on välttämätöntä, että katsot asiaa silmästä silmään ja kutsut sitä sen oikealla nimellä. Mistä oikeasti kiikastaa? Lähes poikkeuksetta kyse on pelosta. Kaksi pelkoa erityisesti: tuntemattoman pelko ja jos minusta ei tykätäkään pelko
Kyllä vain, pelko tuntematonta kohtaan ohjaa meitä pysymään supussa ja mukavuusalueellamme. Kasvu tapahtuu toisaalla. Se tapahtuu siellä, missä vatsanpohjassa kipristelee ja askeleet kuilun yli otetaan ennen kuin silta on edes näkyvissä. Hyvää lukemista aiheesta Brian Tracyn blogissa: Dare to go forward http://www.briantracy.com/blog/leadership-success/dare-to-go-forward/
Hylätyksi tulemisen pelko on toinen toimintaamme ohjaavista peloista. Mitä jos minusta ei tykätäkään? Parempi pysytellä supussa ja olla retostelematta omia asioitaan, sillä voipi olla, että joku ei tykkää niistä. Arvaa mitä? Pari vuotta sitten kuulin lainauksen, joka sopii tähän kuin nenä päähän, laitan sen englanniksi, ja yritän tehdä perään jonkun kömpelön suomennoksen:
“Be who you are and say what you feel because those who mind don't matter and those who matter don't mind.”
”Ole se, mikä olet ja sano, mitä ajattelet. Koska niillä, joita se häiritsee, ei ole väliä ja niitä, joilla on väliä, se ei häiritse.” -Dr. Seuss
2. Kukaan muu ei voi tehdä muutosta puolestasi
Vastuuta asioiden lykkäämisestä ja vitkastelusta ei voi sälyttää kenenkään muun niskoille. Nautin valtavasti kotona työskentelemisestä, yrittäjän vapaudesta ja kaikesta siitä, mikä liittyy oman itsensä johtamiseen ja yritykseni asioiden eteenpäin viemiseen. Kuitenkin huomaan, että olen tarvinnut työyhteisöäni pitämään minua kiinni rytmissä ja patistamaan minulta oikeita asioita ulos oikeaan aikaan. Koska nykyisin olen itse oma patistajani, en voi sysätä vastuuta asiasta jollekin toiselle, vaan minunkin on pitänyt tarttua asiaan tiukoin ottein. Aloitin siitä, mitä tapahtuu pään sisällä. Sanotaan Brian Tracystä mitä tahansa, tämä on homma, jonka jätkä osaa. Huomasin, että tyypin sivulla on ilmaiseksi lukemisto, e-kirja GOALS, minulla on se äänikirjana. Siitä voisi löytyä jotain inspiraatiota sellaista etsivälle. http://www.briantracy.com/newsletter/default.aspx?cid=21&ssid=961de407-83bb-4903-8992-07648daf3a7b
Ei ole tarkoitus tehdä tästä jotain Brian Tracyn mainoslukemistoa, halusin vain antaa nuo linkit hyviksi lähteiksi joista asiaan saa lisävalaistusta.
3. Tulos syntyy vasta siitä, että oikeasti teet jotain, siis laita toimeksi
Tämä kolmas asia on kaikista tärkein. Jos et ota kolmatta askelta, kaksi aiempaa ovat aivan turhia. Vain tekemisen kautta asiat valmistuvat. Kumpia saat enemmän aikaiseksi tuloksia vai selityksiä?
Nyt seuraa tunnustus: Meidän firmassa on viimeaikoina syntynyt paljon enemmän selityksiä. Katsohan tätä listaa. Päätin taklata jokaisen selitykseni ja laitoin toimeksi.
• En ole toimittanut tarjouksia niihin tarjouspyyntöihin, joita minulle on tehty
Tuosta ei enää itsesabotaasia saa paljon pidemmälle vietyä. Kuin sanoisin runsaudelle: ” Ei kiitos, ei rahaa tähän suuntaan. Meidän firmassa ei tarvitse noita töitä tehdä ollenkaan. Meillä kun on paljon mukavampaa, kun vain leikimme tekevämme töitä, niin ja kiireistä.” Toimeenpano minulle tarkoitti, että lähetin kaksi tarjousta eteenpäin.
• Olen lykännyt 4 lehtijutun kirjoittamista 2 kuukautta
Tiesin, että jutut pitää kirjoittaa. Olisin saanut laskutettua ne kuukausi sitten, jos olisin vain kirjoittanut ne valmiiksi. Kirjoitin jutut. Kirjoittaessani ne, sain heti tilauksen uudesta jutusta. Jännä juttu miten maailmankaikkeus toimii. Asiat täytyy pitää liikkeessä, energia virtaamassa ja lisäksi: Raha tykkää nopeudesta. Wiuf, wiuf.
• Asiakkaan esite on roikkunut piirtoa vaille valmiina lähes kuukauden
Miksi kuvittelen, että jos asiakkaallani on kiire eikä hän ehdi paneutua yhteiseen projektiimme, että minä en voisi hoitaa omaa osuuttani asiasta? Iso raha odottaa jälleen jossain pilven reunalla saapumistaan yritykseni tilille, kun en hoida asiaa loppuun asti. Sovin asiakkaan kanssa, että toimitan esitteen vedostukseen, ja jos tekstiin tulee muutoksia, voimme tehdä pienet korjaukset vielä vedoksen tarkistusvaiheessa. Kivuton juttu. Kuinka mukavaa asiakkaalleni hänen tullessaan työmatkaltaan pöydällä odottaa valmis vedos nähtävänä, ok:ta vailla. Ja arvaa kuinka kauan meni: yksi sähköposti 5 minuuttia.
• Uutiskirjeen kirjoittaminen venyy ja paukkuu - kaksi kertaa kuukaudessa, mikä vitsi.
Mikään yrityksessäni ei ole niin innostavaa ja sydäntä lämmittävää kuin kaikki 107 uutiskirjeeni tilannutta ihmistä. Sydämessäni on erityinen paikka joka ainoalle. He haluavat kuulla, mitä minulla on kerrottavana. Arvatkaa kerronko? No en. Haluatko kuulla selityksen: Tutkimusten mukaan uutiskirje pitäisi lähettää tiistaina ennen puolta päivää, saavuttaakseen parhaan postin avausprosentin. Niin. Ei ole tiistai.
Tämän selityksen huonoin puoli on, että nyt uutiskirjeeni avausprosentin ollessa 120 % (eli se avataan useammin kuin kerran) Niinä kertoina, kun en lähetä sitä, se on 0 %. Pistää miettimään.
Ratkaisu on, että lähetän lyhyemmän, pienemmän viestin, että saan asiani kerrottua. Kuten esimerkiksi sen, että minulla on uusi tuote, jonka lukijani saattaisivat haluta ostaa. Se odottaa hyllyssä. Arvatkaapa, mitä se odottaa? Se odottaa sitä, että saisin tehtyä myyntisivun kotisivuilleni. Jota en voi tehdä, kun en ole tehnyt uutiskirjettä, ja uskomukseni mukaisesti, sen pitäisi olla valmis ensin. Tämä on siis vain selitys. Totuus löytyy kohdasta yksi. Pelottaa. Tämä on niin hullua ja niin huvittavaa, (siis jollei itkettäisi) että oli ihan pakko kertoa teille.
Taas pitkä litania, jossa on kuitenkin syvällinen opetus. Asiat voi tehdä helpommin. Ne voi tehdä ajallaan. Olen päättänyt taklata tämän lykkäämisen ja vitkastelijan lohikäärmeen lopullisesti elämästäni. Jos haluat tulla mukaani tälle matkalle, laita alle viestiä. Tälle asialle me voimme tehdä jotain yhdessä!
Mari
Tekstit
Totta, mutta on asialla toinenkin puolensa. Ihmiset ovat erinlaisia. Tunnen pari "ainakin", joiden parhaat tuotokset ja tulokset syntyvät "viiimetipassa". Silloin ei aikatauluilla ole väliä, ainakaan heidän omasta mielestään. Eri asia on se, miten se vaikuttaa niihin ihmisiin, tai yrityksiin, keille töitään tekevät.
VastaaPoistaOlen usein miettinyt, että miksi he aina ovat noita Matti Myöhäisiä, niin töissään, kuin muissakin toimissaan, mutta, niin, silti kuitenkaan myöhästymättä?
Asia ei olekaan mikään itsestään selviö. Nämä ihmistyypit ovat viisaita, asiansa osaavat, he pystyvät työstämän ajatuksissaan eri asioita samanaikaisesti. Heidän alitajuntansa tekee tuota työtä koko ajan, päivin ja öin, kunnes vihdoin koittaa aika kirjoitaa se näkyväksi, ja se tapahtuu yks kaks. Ja muut ihmettelevät, miksei sitä voinut tehdä aikaisemmin??
Joten murhe ei olekaan heidän, vaan ympärillä olevien jännittäjien.
Äh...ei tässä nyt muuta voi kun tarttua toimeen, sen verran sait liikutettua. Minullakin on 4 sopparia, joista pääsisi kirjoittamaan laskuja jopa työn ollessa kesken, mutta kun pitäisi vain ensin saada valmiiksi aineistot sovittuihin tarkistuspisteisiin asti. Ja sehän ei onnistu kun notkuu Twitterissä, etsii uusia blogeja ja wikejä jne. jne. Kovin pitkäänhän ei käy edes tekosyyksi se, että netistä voi aina löytää jotakin uutta josta taas voi oppia jotakin....kukaan ei kohta halua niitä oppimisen tuloksiani ostaa, jos saan vitkastelijan maineen.
VastaaPoistaOuti, tuo on niin totta, että erityisesti meille, joiden leipä on suoraan verannollisnen siihen, kuika pysymme kärryillä mitä täällä interwebin reunalla tapahtuu, tasapainon löytäminen on tosi tärkeää.
VastaaPoistaAika paljon sitä myös itseltään vaatii:
Pitäisi olla koko ajan taagilla, mitä tapahtuu.
Samaan aikaan pitäisi koko ajan olla näkyvillä alan tapahtumissa, niin verkossa kuin IRL. Jossain välissä pitäisi tehdä markkinointia, hoitaa asiakassuhteita ja kehittää omia tuotteita ja palveluita.
Eikä ihan huono homma olisi sekään, jos perheelle jäisi vähän aikaa...
Tasapaino muistuttaa lähinnä kauhun tasapainoa ja kun oikein hirvittää tai syyllisyys painaa, niin paras paikka on Twitterissä tai Facebookissa, kaltaistensa joukossa... :)
Tuskastuin niin täydellisesti tähän omaan tapaani toimia, että päätin kokeilla jotain muuta. Asioiden hoitaminen ajallaan vaikuttaa hyvältä idealta. Katsotaan, kuinka elämä muuttuu.
Ainakin tietsikassa on uusimmat päivitykset, tarjoukset toimitettu, kirjoittamani lehtijutut tulollaan. Epäilen kyllä, että menee aikaa, että saan vuosien lusmuilut ajan tasalle, mutta suunta on oikea. :)
Näinhän minä olen aina toiminut, viimetipan paineessa syntyy aina timantti. Vastuuntuntokin on aina ollut niin kohdallaan, että ei oikeasti ole välittänyt onko kello 1-2-3 vai peräti 4 yöllä, jos on jotain pitänyt saada valmiiksi. Siihen paineeseen liittyy jotain sellaista saavuttamisen ja aikaansaamisen tunnetta. Mitä jos saavuttaisi sen saman tunteen, tekemällä asiat ajallaan ja päästämällä itseni vähän helpommalla. Ja silloin yön pimeinä tunteina pakertaessaan, sisällä nakuttaa pieni ääni, joka sanoo: "Kuinka hieno tästä tulisikaan, jos saisi tehdä tämän rauhassa..."
VastaaPoistaIhmiset tosiaan ovat erilaisia ja hyvä niin. Me, jotka teeemme kaiken viime tigassa, olemme ns. P-tyyppejä ja ne, jotka tekevät asian joko heti, kun siitä tulee ensimmäisen kerran puhe tai ainakin varaavat ajan sille kalenteristaan ensimmäisestä mahdollisesta välistä, ovat ns. J-tyyppejä (ks. esim. http://fi.wikipedia.org/wiki/Myers%E2%80%93Briggs-tyyppi-indikaattori). Kumpikaan tyyppi ei ole toista parempi, vaan kummallakin on puolensa. P-tyyppejä stressaa, että he joutuvat toimimaan J-tyyppien aikataulujen mukaan ja J-tyyppejä taasen stressaa joutua odottelemaan, että myös P:t saavat osuutensa tehdyksi. P haluaa pitää vaihtoehdot auki ja kerätä mahdollisimman paljon tietoa aina siihen asti, kunnes päätös on pakko tehdä ja J taas ottaa informaatiosta asiat, jotka kokee tärkeiksi ja jättää muut asiat huomioimatta ja tekee nopeasti päätöksen. Jne. Tästä voisin puhua viikon hengittämättä välillä. :-)
VastaaPoistaKiitos Iija kommentista ja linkistä. Mielenkiintoista, tästä haluaisi kuulla lisää
VastaaPoista