Menestyksen resepti: viestintäsovellus

Minä rakastan yksinkertaisuutta. Loppujen lopuksi aika moni asia on sellainen, kun tarkemmin ajattelee. Yritysviestintäkin on aika yksinkertainen asia, jos sen vain niin haluaa nähdä.

Yksinkertainen on myös menestymisen resepti, jonka opin kuluneella viikolla Suomessa vierailleelta yritysjohdon valmentajalta Oddmund Bergeriltä. Hauskinta siinä on se, että samaa kaavaa voi soveltaa niin perhe-elämään, parisuhteeseen, yrityksen johtamiseen tai vaikkapa nyt sitten viestimiseen.

Yritetäänpäs.

Yllätys, yllätys: kaikki alkaa korviesi välistä. Omista ajatuksistasi. Ajatukset näet toistuessaan aikaansaavat uskomusten syntymisen – ja ajatustesi luonteesta riippuu, ovatko uskomuksesi myönteisiä vai kielteisiä. Kandee siis kelaa, mitä kelaa.

Toinen askel: määrittele menestys. Sitä ei kukaan muu voi tehdä puolestasi, sillä se tarkoittaa joka iikalle vähän eri asiaa. Jos pysymme viestintäesimerkissä, niin voit vaikkapa miettiä, millaiset asiat kuvaavat menestymistäsi tällä saralla. Saavutat tavoitteesi? Uusit kotisivusi, tuunaat uutiskirjettä, perustat blogin, yrityksestäsi on 4 sivun juttu Kauppalehdessä tai kasvatat myyntiäsi näin ja näin monta prosenttia?

Vai onko viestinnällinen menestyksesi 2010 se, että ylipäänsä alat viestiä, alat markkinoida?

Kolmas (ja ehkä tärkein) asia ovat tavoitteet. Sano ne itsellesi ääneen kirkkaalla ja kovalla äänellä tai kirjoita ne paperille. Ethän voi tietää, oletko päässyt tavoitteeseesi, jos et sellaisia ole edes päättänyt.

Sitten pääsemmekin aikatauluun. Sekin nimittäin tarvitaan. Tavoite ilman aikataulua on vähän kuin tiedottaja ilman budjettia; tiedetään kyllä, että jotain tarttis tehdä, mutta asiat tuntuvat leijuvan ilmassa epämääräisenä höttönä.

Ja herätys: aikataulu on tarpeellinen, mutta se ei ole hirttonarusi tai veruke lyödä läskiksi. Jos huomaat, ettet ole päässyt tavoitteeseesi aikataulussa, tee uusi aikataulu. Mutta hei, ei sentään loputtomiin. Tällä asialla ei pidä leikkiä; aikataulut kannattaa ottaa vakavasti eikä pitää niitä kuminauhoina.

Mitä vielä tarvitaan? No, se kaikkein isoin juttu eli toiminta. Tavoitteet, suunnitelmat ja aikataulut eivät koskaan toteudu, jos toiminta puuttuu. Tartu siis hommiin ja aloita nyt heti.

”Ihminen ei koskaan kasva ilman pientä askelta pois mukavuusalueeltaan”, sanoo Oddmund. Hyppää siis laatikostasi ulos ja tunne, miltä sen ulkopuolella tuntuu.

Mitkä ovat sinun tavoitteesi vuonna 2010?

- minna

Maistuisiko lisää sosiaalisen median kakkua?

Jokin aika sitten kerroin, että sosiaalisen median kakussa on 12 palaa. Näistä kolme ensimmäistä ovat:

 

1) Ota selvää, missä asiakkaasi ovat ja mene sinne 
2) Kuuntele mistä puhutaan, ja kuinka toimitaan eli opettele tavoille
3) Osallistu, sitoudu ja avaudu. Sosiaalisessa mediassa, olemalla oma itsesi ja avaamalla omaa elämääsi muille ihmisille, onnistut markkinoinnissa paremmin kuin pelkällä myyntityöllä.

 

Ensimmäinen tarkoittaa luonnollisesti sitä, että kuten ihan oikeassakin maailmassa niin myös virtuaalisesti sinun täytyy ensin löytää omat ihmisesi. Tilanne näyttäytyy aivan erilaisena, jos etsit vaikkapa kosmetiikkatuotteiden käyttäjää kuin jos myyt palvelujasi esimerkiksi lakimiehille, rakennusalan ammattilaisille tai suurtalousemännille. 

 

Oletko huomannut, kuinka erilainen tunnelma eri sosiaalisen median kanavissa vallitsee? Suomi24 on lähes legendaarinen provosoivine nimimerkkeineen ja mielipidefanaatikkoineen, Facebook leppoisampi ja positiivisempi, tai Twitter, jonka 140 merkkiä pakottaa ihmisen olemaan napakka, ehkä hauska tai jopa satiirinenkin, ettei olisi kuolettavan tylsä. Ning-yhteisöä, johon kuulut, sävyttää omanlaisensa yhteisökulttuuri. LinkedIn on saanut varsin asiallisen leiman, ja sitä sävyttää monta kertaa myös jäykähkö juhlallisuus, jossa ihmisen lähestymiselle on luotu jo alkuporteilla aika korkea kynnys.

Tavoille opetteleminen tarkoittaa siis sitä, että otat selvää, kuinka eri sosiaalisen median kanavilla toimitaan. Tämähän ei missään nimessä tarkoita sitä, ettet voisi toimia toisin, täsmälleen kuten itse haluat. Kysymys on ennemminkin siitä, kuinka itse näillä kanavilla viihtyy ja mikä tuntuu omalta tai mikä vieraalta ja tietenkin siitä, että missä kohderyhmääsi kuuluvat ihmiset viihtyvät.

 

Osallistuminen, sitoutuminen ja avautuminen ovat parhaimmillaan myönteistä kehittyvää vuorovaikutusta ihmisten kanssa. Kysymys on pitkäaikaisen asiakassuhteen rakentamisesta, jossa laitat itsesi likoon. Osallistut keskusteluun ja tuot osallistumisellasi ihmisille jotain lisäarvoa osaamisellasi ja välittämiselläsi. Sosiaalisessa mediassa kuunteleminen on yksi parhaita tapoja löytää oikeat ihmiset ja oikeat tavat toimia.

 

Kolme seuraavaa somekakun palaa muistuttavat siitä, että hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty:

 

4) Määrittele perusviestisi

5) Valitse käytettävät sosisaalisen median työkalut

6) Määrittele sosiaalisen median viestinnälle ja markkinoinnille tavoitteet

 

Somekakkua mutustelee Mari

Jumankauta juu nääs päivää, asiakas

Päivää. Tiedän nyt sohaisevani kepillä jotakin varsin herkkää kun sanon, että hei asiakas, et säkään aina ihan täydellinen ole.

Jottei tämä koko blogi menisi asiakkaan moittimiseksi, käynnistän nyt per oitis oman päänsisäisen itsesensuuritoimintoni. Hetkinen vain. Hur hur.

No niin – nyt kaiketi pystyn tuottamaan tasapuolista ja neutraalia (mitä se on?) blogitekstiä aiheesta asiakas.

Positiivinen osuus (asiakkaani, lukekaa vain tämä):

Voi asiakas, että sinä olet sitten vänkä tyyppi. Musta on niin ihanaa, kun sä soitat mulle ja sitte sä niinku kysyt jotain ja mä vastaan. Melkein aina sä tiedät, mitä sä haluat ja missä aikataulussa. Ja melkeest aina sä et ala ryppyilemään mulle ja pyytämään alennuksia mun jo ennestään edullisista hinnoista.

Sä olet kiva. Sun kanssa on sit hauska tehdä töitä ja tietkö, mikä on kaikkein hauskinta? No se, kun sä sanot, että tämähän on niin hyödyllinen ja mahtava juttu ja hienoa ja kiitos. Silloin, kun näin tapahtuu, niin mä oikeesti kuule kehrään ja ajattelen että jes, tätä lisää ja jollain isolla kauhalla tänne osoitteseen.

Nk. ei-positiivari –osuus:

Jumankekka jurkale sinuakin. Että pitkikin olla huono tsägä ja törmätä sinuun, tuollaiseen maanvaivaan. Miks sulle ei mikään kelpaa? Miks sä et viitti maksaa edes laskua, senkin pökäle? Ja ai niin, vielä yks juttu: opettele kuule sanomaan kaksi sanaa, ”kyllä” ja ”ei” – onksulla mitään käsitystä, kuinka paljon mun työaikaa menee siihen, että mä yritän ottaa selkoa, onko joku jutska kyllä vai ei.

Tollasista ihmisistä mä kuule näen painajaisia joskus. Tietäisit edes, mitä haluat – mutta kun et tiedä edes sitä. Etkä sä pysy edes aikatauluissa. Jos mä olisin joku vaiks leipomo, niin sä pönttö ostat multa täytekakun ja tulet seuraavalla viikolla vaihtaan sen ruisleipään.

Lopputiivistelmä (tehokkuuden maksimoimiseksi kaikki voivat hypätä tähän suoraan):

On nastaa olla asiakaspalvelutyössä, siellä niin sanotussa asiakasrajapinnassa ihan joka ikunen päivä. Jokaiselta asiakkaalta oppii enemmän kuin ikinä mistään kirjasta tai koulusta. Jos sua, asiakas, ei olisi, niin ei olisi muakaan ja mun yritystä. Ja hei, tietty sä OOT aina oikeessa. Ihan totta. Usko nyt jo.

- minna

Blogivieraana KristiinaMeme: Yritysbloggaajan happotesti

Hypetyksestä huolimatta bloggaus ei sovi kaikille. Melkein kaikille se kuitenkin sopii tavalla tai toisella. Mieti seuraavia kysymyksiä ennen kuin sitoudut bloggaamiseen.

1. Onko sinulla aikaa käyttää useita tunteja kuukaudessa bloggaamiseen?

2. Onko blogillasi markkinointiviestinnän konseptiinne istuva blogikonsepti?

3. Osaatko tuottaa blogityylistä journalistista tekstiä?

4. Osaatko houkutella ja hersyttää blogitekstissä?

5. Lukevatko asiakkaasi blogiasi?

6. Onko kohderyhmälläsi jokin yhteinen nimittäjä, jonka pohjalle blogikonseptin voi rakentaa?

7. Saatko tuotettua ajankohtaista sisältöä blogiin?

8. Voitko kirjoittaa blogiin paljastamatta liikesalaisuuksiasi?

9. Istuuko bloggaaminen brändiinne?

10. Voitko tarjota asiakkaallesi blogin kautta riittävän hyvän brändikokemuksen?

Jos saat yli viisi ei-vastausta ja sinulla ei ole blogia, kehoittaisin harkitsemaan vielä kerran. Mitä mahdollisuuksia ei-vastauksissa piilee? Voisitko löytää ratkaisun ongelmaasi esim. hyödyntämällä viestinnän ammattilaisia? Tässä blogissakin on paljon vinkkejä, joilla pääset eteenpäin.

Itselläni kohta 1 on aito haaste. En halua perustaa taas yhtä blogia, jota ei ehditä päivittää. Toistaiseksi ratkaisuni on yritykseni sivustoon integroitu mikroblogi http://www.twitter.com/kristiinameme.

Miksi sinä et bloggaa? Vai bloggaatko? Bloggaako työnantajasi? Jos yrityksenne bloggaa: Teettekö sen ollaksenne katu-uskottavia vai onko blogi aidosti osa viestintästrategiaanne?

Toivon kommentteja etenkin tuonne omaan Twitter-mikroblogiini. Minulla on myös jokaiseen luettelon haasteeseen kehitysehdotus, joten autan mielelläni jos sait testissä ”vääränlaiset” vastaukset. Myös Rautalangan bloggaajat auttavat varmasti mielellään.

Keskustellaan lisää?
KristiinaMeme alias
Kristiina Pääkkönen
viestintäkonsultti, coach
MEMEgroup Oy

P.S. Kiitos Mari kirjoituspyynnöstä. Arvostan, että sain vierailla blogissanne. Sattuneista syistä jatkan edelleen ”kevytbloggaajana”, höpötellen Facebookissa, Twitterissä ja Brightkitessa. Se sopii minulle. Menestystä kivalle blogillenne!

P.P.S. Parin testikysymyksen pohjana on hyödynnetty australialaisen Stephen Bownesin THE QBRAND QBLOGin artikkelia “Why some brands should NOT be on Twitter”. Tutustu ihmeessä, etenkin jos kaipaat lisää argumentteja kieltäytymiselle. Mutta mieti myös mitä kilpailijasi tekee parhaillaan.

Ommellaanko ne verhot sittenkin?

Helkkari soikoon: juuri kun ehtii muodostaa mielipiteen jostain asiasta, niin kohta huomaakin joutuvansa kyseenalaistamaan oman kantansa.

Tällainen kvanttiloikka kävi allekirjoittaneelle edellisen blogin jälkeen. Siinähän olin topakasti sitä mieltä, että ensin pitää katsoa asiakkaan suuret linjat ennen kuin mitään järjellistä viestintää tai markkinointia kannattaa edes aloittaa. Eli että katsotaan yrityksen strategiaa ja markkinoinnin strategiaa ensin ja vasta sitten synnytetään asiakkaalle esimerkiksi uutiskirje.

Kohta blogin kirjoittamisen jälkeen huomaan istuvani vastapäätä asiakasta, joka juuri nimenomaan EI halua suuria linjoja, vaan lehdistötiedotteen ja mielellään heti.

- Olen kurkkuani myöten täynnä hienoja viestintä- ja mainostoimistoja, jotka puhuvat palaverissa suut ja silmät täyteen suuria linjoja ja kokonaiskuvaa ja jotka haluavat tehdä kaiken ihan alusta ja uusiksi. Mikään vanha ei heille kelpaa, latelee asiakkaani.

Mitäpä siihen vastaamaan. Jos tämä on asiakkaan todellisuus, niin sehän on se. Siitä lähdetään liikkeelle. Kirjoitetaan se lehdistötiedote nyt saman tien pois kuleksimasta.

Asiakashan on aina oikeassa – en minä. Kun kerran asiakas haluaa saada jotain konkreettista vastinetta rahoilleen, pelkkä (omasta mielestäni) superhieno strategia-pläjäys ei paljon lämmitä, jos henkilöstön tiedotustilaisuus on huomenna ja kalvot puuttuvat.

Eli tämä on nyt sitten selvä tästä lähtien: aina ei tarvita superremonttia ja kantavien seinien purkua, jos ikkunaverhojen ompelulla pärjää. Kyllä niitä logoja ehtii stailaamaan sitten myöhemminkin.

Tärkeintä onkin se, että asiakas tietää mitä haluaa. Silloin viestintätoimiston on helppo palvella. Aidosti ja oikeasti asiakaslähtöisesti.

- minna

Uutisia vai ilmiöitä? Pensseli-setä, vaalirahasotku, BB-tähden lemmenleikit, kasvavat työttömyysluvut

Syyriasta tuotiin Pensseli-setä keikalle Suomeen, ihan siksi, että tyypin virittelemä rakkauslaulu Niilin hanhet, (joka hemmon omalla kielellä tarkoittaa kaiketi jotain muuta kuin Niilin hanhia) kuulosti pelottavasti suomen kieleltä. Alun alkaen Hesarin kuukausiliitteen toimittaja kaivoi syyrialaisen Abdo Mohamadin ihmisten ilmoille. Kun Abdo nyt oli löytynyt, tietenkin mies kiikutettiin Suomeen ja media jakoi auliisti aikaansa (siis Maikkari ja Radio Nova). Pensseli-setä sai esittää laulunsa radiossa livenä ja äijä raijattiin tietenkin myös saunaan ja kuumaa oli. Mies iloitsi suomalaisten ulkomuistista, kun kotomaassa suuri yleisö ei ole oppinut laulun sanoja millään. Suomalaista ulkomuistia avittivat luonnollisesti lyriikat ei-pettävistä hanhista ja meisselistä. Suomessa laulettiin innokkaasti mukana. Se taas oli suomalaisille eka kerta.

Pensseli-setä lähti kotiin eikä aikaakaan, kun australialaisperhe ilmoitti halustaan muuttaa Suomeen. Muuttaako vai eikö muuttaa, kas siinä pulma. Apuun tulee sosiaalisen median mersu Facebook, johon ilmestyy fanisivu: ”Jos saamme miljoona fania, muutamme Suomeen”. Asiasta luonnollisesti uutisoi Maikkari ja Radio Nova. Maikkari on jo vuosien ajan luonut itse omat uutisensa ja ilmiönsä, siksi sosiaalinen media istuu Maikkarin tyyliin kuin karvanopat 70-luvun Corollaan – täydellisesti.

Uutisen ja ilmiön välinen ero on nykyään täysin veteen piirretty viiva. Kumpaan kastiin laittaisit vaalirahasotkun? Vakava asia, josta uutisoidaan parin viikon sykleissä, on onnistunut turruttamaan yleisönsä ja siirtyy uutiskategoriasta ilmiöksi. Liemi on jo niin kauhottu, että kauhaan tarttuu enää sattumia ja lihat taitavat edelleen maata kattilan pohjalla.

Jos omasta mielestäsi Pensseli-sedän Suomen matka ja BB-tähden lemmenleikit ylittävät uutiskynnyksen samaan tapaan kuin Barack Obaman ponnistelut amerikkalaisten terveydenhuollon pelastamiseksi tai suomalaisten työttömyyslukujen kasvu, vastuu on sinulla. Se ei ole medialla. Mikä siis muokkaa maailmankuvaasi nykyisin? Minkälaisten viestien vaikutuspiirissä olet? Mitä uutinen tarkoittaa sinulle?

Olen sitä sukupolvea, joka oppi puoli yhdeksältä illalla siirtymään hiljaisiin leikkeihin, kun vanhemmat keittivät iltakahvit ja alkoivat katsoa uutisia. Nyt uutiset (eikä televisio yleensäkään) enää vangitse katsojiaan samaan tapaan. TV-kanavien pitää löytää uusia keinoja. (Ja lienee tarpeellista muistuttaa, että tämä ei nyt tarkoita, että Maikkarin pitäisi muuttua Yleksi tai ainakaan päinvastoin.)

Mitä jos palauttaisi valikkoon vähän niitä vanhoja keinoja, joita esimerkiksi vielä radio käyttää? Suomessa on vielä niitäkin radiokanavia, joissa uutiset toimitetaan, ohjelmat tehdään etukäteen, tai valmistellaan ja käsikirjoitetaan. Tuoreimpia hittejä ja iskelmiä tykittävät radiokanavat ovat parhaimmillaankin vain tajunnan virtaa, sanavalmiiden ihmisten puheellaan täyttämää hiljaisuutta.

Olet keskiarvo viidestä ihmisestä, joiden seurassa vietät aikaasi eniten. Auts.

Tulosi ovat keskiarvo viiden ihmisen ansioista, joiden seurassa vietät aikaasi eniten. Auts, auts.

Maailmankuvasi on keskiarvo viidestä viestintäkanavasta, joiden seurassa vietät aikaasi eniten. Auts, auts, auts.
-Mari

Ikkunaverhot uusiksi ja sassiin

Pienen tai vähän isommankin yrityksen (tai yhteisön tai yhdistyksen) viestintäasiat voivat olla ihan millä tolalla tahansa. Kaikkea on tullut nähtyä ja koettua silläkin saralla vuosien varrella.

Toiset, ja jopa vähän isommatkin firmat ajattelevat, että viestintä on asia mikä hoituu itsekseen tai vahingossa – tai jos ei hoidu, niin mitä sitten. ”Me nyt kuitenkin valmistamme täällä meidän tehtaallamme näitä maailman hienoimpia, laatusertifioituja mutterinosia. Kyllä meidän insinöörit tietävät, että prosessit skulaavat eivätkä asiakkaatkaan valita.”

Toisaalta tiedän yhden hengen pienyrityksiä, joissa viestintä on yksi tärkeimmistä menestyksen elementeistä. Homma pelittää: firma tuottaa kuin sementtimylly raksalla uusia asiakasviestejä ja verkottuu minkä kerkiää. Ollaan mukana messuilla ja laitetaan jopa lehteen ilmoitus. On toimiala mikä tahansa, yrittäjä profiloituu kovaa vauhtia oman alansa osaajaksi ja ammattilaiseksi. Ja kassa kilisee.

Ensin mainittu mutteriporukka on onneksi sukupuuttoon katoamassa oleva lajike. Muutoksen tuulet alkavat puhaltaa esimerkiksi silloin, kun asiakaskunnassa käy kato syystä tai toisesta. Karkkilalainen mutteritehdas huomaakin kilpailevansa saksalais- tai jenkkiläisyrityksen kanssa samoista markkinoista. Kotisivut on tehty joskus 10 vuotta sitten ja Uutisia-osastolla on tuorein päivitys 2 vuotta sitten maaliskuulta. Mutteriesitekin alkaa näyttää enemmän Pravdalta kuin modernilta asiakasmedialta.

Mutteritehtaan haaste ei välttämättä ole viestintä- ja markkinointikanavien pikainen freesaus tai firman logon lifting-hoito. Ensiapu ei välttämättä auta, jos potilaalla ei ole pulssia.

Yrityksessä on keskitytty niin pitkään mutterinkulmien hiomiseen, että muu maailma on pikkaisen päässyt unohtumaan. Toimitusjohtajalla on kylläkin kalvava tunne, että jotain tarttis tehdä – mutta mitähän se olisi? Kilpaileva yritys, ryökäle soikoon, on tehnyt asiakaslehden ja se makaa toimarin pöydällä muistuttamassa siitä, että perässä tullaan ja hiljaa.

Väistämätön hoito-ohjelma pitää sisällään askeleen ottamisen kauemmas ja koko joukon kysymyksiä: keitä me olemme ja mitä teemme? Mitä tavoittelemme ja millä keinoin? Missä liikkuu markkina-alueemme rajat? Miten hinnoittelemme ja miten määrittelemme tuotepolitiikkamme? Mitkä ovat avainviestimme ja miksi?

Auts, ei helppoa, ei. Mutta välttämätöntä, sanoisin. Jotta vakavasti otettavaa, laadukasta viestintää tai markkinointia voidaan tehdä ja saavuttaa sillä myös haluttuja tuloksia, pitää isot linjat olla selvillä. Viestintä ja markkinointi kun lähtee aina yrityksen omasta strategiasta.

Kun se on selvillä, voidaan keskittyä vaikkapa uutiskirjeen lanseeraamiseen, verkkokaupan virittämiseen, asiakaslehden synnyttämiseen – tai vaikka ikkunaverhojen uusimiseen, jos niikseen tulee.

- minna

Kipinää marraskuiseen maanantaihin - sytyttääkö?

Tiedäthän maanantaiaamun? Sellaisen, jonka huippukohta on aamuhämärissä, kun dyykkaat isännän parasta liituraitaa piharoskiksesta? Jep. Tänään oli sellainen. Onneksi mies älysi kysyä mihin pesulapussi oli joutunut. Olin sen reippaana tyttönä kiikuttanut roskikseen.


Yhtäkkiä siitä tulee paras hetki istua auton rattiin, (viedä haiseva puku pesulaan), kääntää radion nupit kaakkoon ja antautua vetämään etupenkkijytää tavalla, joka saa Shakirankin kalpenemaan (kauhusta epäilemättä). Paras etupenkkijytäbiisi tällä hetkellä on uusintatuotannon Fame. Kasarinuoren muistoissa väikkyy tuhman Leroyn treenibyysat ja aika, jolloin elämä ja unelmat olivat kaikki vasta edessäpäin, odottamassa toteutumistaan.

Aamun jytäsessiosta inspiroituneena päätän käydä katsomassa Fame-uusinnan trailerin ja mitä tapahtuukaan. Kuulen jotain, mistä syntyy täydellinen oivallus ja tietenkin tämän päivän blogi.

” Everything you want to change in yourself. All the parts of yourself, that you keep secret. It’s your power. It’s who you are.” Vapaasti suomennan sen jotenkin näin: ”Kaikki mitä haluat itsessäsi muuttaa. Kaikki sinussa, minkä pidät salassa, on sinun voimasi. Se on kuka sinä olet.”

Mitä itsessäsi haluat muuttaa, on todellisuudessa kaipuu ja tietoisuus siitä, mitä muuta oikeasti voisit olla ja mikä sinun potentiaalisi on. Ymmärrän, että suomalaiselle, marraskuisena maanantaina se voi olla vähän yltiöpäinen ajatus, vaikkakin se on totta. Ihminen on tarkoitettu kasvamaan. Jos et ole kasvamassa, olet kuolemassa. Se on luonnon laki. Mihin suuntaan olet menossa?
Kaikki salaisuutesi, sisäiset unelmasi, toiveesi ja halusi, ovat vain ja ainoastaan sinun, kenelläkään toisella ei ole samanlaisia. Ne tekevät sinusta ainutlaatuisen, sinut. Ne antavat polttoaineen ja tahdon, jolla teet omat unelmasi todeksi. Sieltä kumpuaa voima, jota näemme ympärillämme kaiken aikaa; onnistumisia, menestystarinoita, toteutuneita unelmia. Sinussakin on sama polttoaine. Oletko hukannut tulitikkusi, joilla sytytät liekin palamaan?
Light up the sky like a flame.
Mari