Onko yrityksesi some-kunnossa?

Silläkin uhalla, että kuulostan tylsältä rauhoitellessani sosiaalista mediaa halajavaa hötkyilemästä, pysäytän innokkaat rajalla kysyäkseni mitkäs olivatkaan perusviestisi. Tai riippumatta siitä, kuinka innostunut itse olenkin sosiaalisen median mahdollisuuksista, ei olisi reilua, jos sanoisin jokaiselle, että Facebookin fanisivu on oikea ratkaisu. Onhan aivan eri asia esimerkiksi markkinoida yrityksille kuin kuluttajille. Sosiaalinen media ei ole menossa minnekään, ennen ryydloikkaa sosiaalisen median herkkukeitaalle, varmista nyt edes ensin onko yrityksesi some-kunnossakaan.


Siis vielä kerran:
Sosiaaliseen mediaan mennään perusviestit edellä. Sen tavoitteet sidotaan liiketoiminnan tavoitteisiin ja siihen käytettyä aikaa, rahallisia ja aineettomia panostuksia arvioidaan samoilla kriteereillä kuin muitakin viestinnän ja markkinoinnin toimenpiteitä.

Joka päivä yritys toisensa jälkeen avaa oven sosiaalisen median maailmaan. Yhä useammin se tarkoittaa yrityksen fanisivua Facebookissa. Mistä tiedät, kantaako panostuksesi hedelmää? Tuhlaatko aikaasi sosiaalisessa mediassa silloin kuin sinun pitäisi tarttua puhelimeen? Mistä tiedät onko yrityksesi edes some-kunnossa?

Some-kunnossa olevassa yrityksessä ovat ainakin nämä asiat selvillä:
•Mitä sosiaalisessa mediassa tavoitellaan?
•Kenen vastuulla sosiaalisesta mediasta huolehtiminen on?
•Mitkä ovat yrityksen perusviestit?

Mitään haittaa ei ole myöskään siitä, että vilkaiset liiketoimintasuunnitelmaasi, mietit mitä sosiaalisesta mediasta haluat ja selvität itsellesi, mitkä ovat sinun yrityksellesi parhaat sosiaalisen median ratkaisut. Voipi olla suurikin yllätys, kun sanon tämän, mutta kaikille vastaus ei suinkaan ole fanisivu Facebookissa.

Esimerkiksi: Some-maailma BtoB-yrityksessä näyttäytyy hyvinkin erilaisena kuin BtoC-yrityksessä. Yhteistä kuluttajalle ja yrityksille suunnatussa liiketoiminnassa kuitenkin on, että matka sosiaaliseen mediaan alkaa viestinnän perusasioiden kautta. Kun tiedät, mitä olet tekemässä ja mihin tähtäät, elämä sosiaalisessa mediassakin on paljon helpompaa.

Tiedän yrityksestäsi nimittäin sen, että haluat lisätä myyntiä ja todennäköisesti myös saada lisää uusia asiakkaita, että saat lisää myyntiä. Siksi siis tärkeintä, mitä yrityksesi hyväksi voit tehdä, on sitoa myös sosiaalisen median tavoitteet liiketoimintasi tavoitteisiin.

Millä kriteereillä arvioit viestinnän ja markkinoinnin panostuksia liiketoiminnassasi? Miten mittaat saatavaa hyötyä. Jos tähän mennessä olet arvioinut, että myyntisi lisääntyy lehti-ilmoituksella 10 000 euroa ilmoitusta seuraavan kuukauden aikana, miten luot samanlaisen kriteeristön sosiaaliselle medialle? Sen rahalliset panostukset voivat olla pienemmät, mutta aineettomat panostukset sitäkin arvokkaammat.

Ikävästi sanoen Facebookin fanisivutehtaat muistuttavat tällä hetkellä koiranpentutehtaita, joissa tehdään valtava määrä pentuja uhraamatta ajatustakaan sille, mikä pentujen kohtaloksi koituu.

Tässä siis resepti sosiaaliseen mediaan:
Kaiva perusviestisi esille visiosta, päämärästäsi, tarkoituksestasi ja unelmastasi. Määrittele huolellisesti kohderyhmäsi ja hakeudu sitten potentiaalisten asiakkaidesi eteen viestiesi kanssa. Anna rakkautta, valoa ja huolenpitoa heille tarjoamalla lisäarvoa jo ennen kuin he avaavat lompakkonsa. Siten autat asiakassuhteen itämisen alkuun. Sitten saata idut rauhallisesti ja turvallisesti kuilun ylitse, näyttämällä, mitä palvelua tarjoat ja miten palveluistasi saa lisää tietoa. Kun asiakas on markkinointiviestiesi äärellä, huolehdi, että tuotat sellaista sisältöä, joka auttaa asiakasta joko ratkaisemaan pulman tai auttamalla asiakasta ostamaan sinulta palvelua, jolla hänen ongelmansa ratkeaa.

Huomaatko, kysymyksessä on paljon enemmän asiakkaasi kuin sinä? Olet palvelutehtävässä, myös sosiaalisessa mediassa.

Mari

Äänestän hitauden puolesta

Peruskärsimättömälle satakuntalaiselle kääntymys kohti hitauden kulttuurin ylistämistä on ollut melkoinen henkinen kvanttihyppy. Se on myös asia, jota saan opetella ihan joka päivä varsinkin nyt yrittäjänä. On päiviä, jolloin kärsivällisyys venyy ja paukkuu venyessään aivan uusiin mittasuhteisiin. Ja joskus kuuluu myös ”naps”, kun se ei veny.

Kuitenkin hitauden löytäminen elämään on ollut iso juttu. Maailmalla se on oikein trendikin, jota kutsutaan nimellä downshifting. Termillä tarkoitetaan kai sellaista hemmoa (kuten meikäläinen), joka vapaaehtoisesti ja joskus ympäristönsä mielestä jopa radikaalein keinoin leikkaa elämästään aikasyöppöjä, turhaa juoksemista ja stressiä. Kiirettä.

Vastapainoksi downshiftaaja saa hitaan elämän eli Slow Lifen parhaita paloja: enemmän aikaa, enemmän mielenrauhaa ja enemmän tilaa hengittää.

Viime kesänä Facebookiin perustettiin ryhmä hitaan journalismin puolesta.
Meni vähän aikaa, kunnes tälle ryhmälle ilmestyi myös vastakaneetti eli nopean journalismin kannattajien ryhmä.

Hitauden kannattajia on yli 2000, nopean vain noin 150. Hauskaa on se, että ryhmissä on jäseninä osin samat henkilöt.

Alkuperäisen idean isä löytyy Tampereelta, tarkemmin ottaen Aamulehden toimituksesta: http://www.bjorksten.fi/blogi/.

Äh – miksi edes pitäisi valita joko tai. Ei kait elämä näin mustavalkoista ole. Tosin jos pitäisi äänestää vain toista, kannattaisin hidasta journalismia. Toimituksissa on nykyään ihan liian kiire. Juttuja tehdään puhelimella liukuhihnalla ja joskus kiireessä tulee hutkittua mutkia liiankin suoriksi, kun aikaa tarkistamiselle ei ole.

Mutta nopeus on valttia vaikkapa sähköisen puolen uutisoinnissa, kun jossain räjähtää, maa tärisee tai ase laukeaa. Ollaan heti paikan päällä, tilanteen tasalla ja myös seurataan tilannetta reaaliajassa.

Me hitauden puolestapuhujat saatamme tosin viidennen ylimääräisen uutislähetyksen kohdalla sulkea television (jos sellaisen omistamme) – mutta suuri yleisö ehkä tykkää. Kai.

- minna

Jäätkö sosiaalisen median areenalla kilpailijoidesi jalkoihin?

Olen kysynyt menneinä viikkoina aika kivuliaita kysymyksiä monelta yrittäjältä: Onko oikeasti totta, että sinulla ei ole aikaa keskustella asiakkaidesi kanssa, oppia tuntemaan heidän tarpeitaan ja syventää asiakassuhdettasi? Eikö sinulla ole aikaa miettiä uusien asiakkaiden löytämistä ja ratkaisujen etsimistä asiakkaillesi? Siis onko sinulla todella niin kiire, että et ehdi myydä asiakkaallesi tuotteitasi, olla kiinnostunut palvelujesi ja tuotteidesi kehittämisestä yhdessä nykyisten ja tulevien asiakkaidesi kanssa? Mitä sitten yrityksessäsi tehdään, joka on niin paljon tärkeämpää kuin myynti, markkinointi, asiakassuhteet tai asiakkaasi palvelukokemukset?


Uskoisin, että olemme yhtä mieltä siitä, että niin tärkeää kuin arkistoiminen, toimiston siivous, postissa juoksentelu, puhelimeen vastailu, tavaroiden etsiminen ja paperin kaivaminen jumittuneesta kirjoittimesta onkin, mikään ei voi tärkeysjärjestyksessä ohittaa asiakkaidesi kanssa toimimista, myymistä, markkinoimista ja ratkaisujen etsimistä asiakkaallesi tai tuleville asiakkaillesi. Ne ovat yrityksesi elämänlanka, jatkuvuuden ja tulevaisuuden tae.

Painin itse täsmälleen saman todellisuuden kanssa. Tulostimesta loppuu muste, puhelin soi ja kirjanpitäjä odottaa lippuja ja lappuja. Tietenkin juuri se paperi, jota etsit, on tarkalleen jossain muualla kuin kuvittelit sen olevan. Työstä käy yrityksen pyörittäminen ja jokaisen asian hoitaminen ilman blogeja, Facebook-surffailua tai Twitterin päivitystäkin.

Kipeät kysymykset kumpuavat tietenkin oletuksesta, joka valitettavan monella on, että yrityksessäsi ei ole aikaa sosiaaliselle medialle. En mitenkään haluaisi hiertää suolaa haavoihin, mutta sinun on hyvä ymmärtää, että sosiaalinen media muuttaa kilpailua radikaalisti.

Ne, jotka aiemmin eivät olleet alallasi kilpailijoitasi maantieteellisistä syistä, nyt he ovat. Riskisi on, että jos he profiloituvat asiantuntijoiksi, alansa parhaimmistoksi, sosiaalisessa mediassa ja tarjoavat sinun asiakkaillesi ratkaisuja, joita sinäkin voisit tarjota, mutta et tarjoa, (koska olet tonkimassa viivoittimella tukkeutunutta kirjoitintasi) he ottavat asiakkaasi.

Sosiaalinen media ei ole menossa pois. Sen muodot muuttuvat, se kehittyy ja muokkaantuu koko ajan, mutta se ei ole mikään ohimenevä ilmiö, se on ihmisten tapa kommunikoida. Siksi sinun täytyy löytää oma vastauksesi esittämääsi Miksi minunkin pitää sinne mennä? -kysymykseen.

Sitran kehittämispäällikkö Karoliina Luoto vastasi mielestäni positiivisen napakasti Ylen Aamu-tv:n toimittajan esittämään "Ihan rehellisesti puhuen onhan se sosiaalinen media aikasyöppö, onhan?" -klassikkokysymykseen sanoessaan, että ihmisten väliseen kanssakäymiseen kuluu aikaa, olit sitten verkossa tai et.

Tosiaan, en näkisi mitään järkeä siinä, että ajan säästämisen toivossa lopettaisimme kanssakäymisen toisten ihmisten kanssa. Karoliinan kommentti auttaa ymmärtämään sosiaalista mediaa näkökulmasta, jossa viestintäkanavat ovat uudenkarheat, mutta ihmisten välinen vuorovaikutus ja kanssakäyminen meille kaikille kotoisan tuttua.

Itse kuvaisin asian siten, että jos tiedät, että kaikki asiakkaasi kokoontuvat lauantaiaamuna torille, kannattaa ehkä mennä sinne torille. Voi olla aika turhaa viritellä kanssakäymistä Facebookissa, silloin kun tyypit ovat torilla. Jos taas ne ovat pohtimassa syntyjä syviä Suomi24:ssä tai Facebookissa, voisi olla viisasta tupata itsensä mukaan keskusteluun, varsinkin, jos kilpailijasi jo suvereenisti pyörähtelevät sosiaalisen median areenalla. Sitä suuremmalla syyllä, jos kilpailijasi eivät vielä ole pelipaikalle ehtineet.

Totta on, että jokainen yrittäjä, (tai ainakin 74 % taannoisen Mainostajien
liiton teettämän mainosbarometrin mukaan), haluaisi lisätä toimenpiteitä sähköisellä markkinointiareenalla. Fiksu yrittäjä ymmärtää, että siinä on riskejä, jotka pitää ottaa huomioon. Tarvitset suunnitelman. Askeleet, toimenpiteet, aikataulun - ja tahtoa pitää niistä kiinni.

Joko tiedät mistä aloitat?
Mari

Joulun kuusi kurkotusta – ilman katajaan kapsahdusta

On sitten kysymyksessä oma elämäsi, yrityksesi tai yksittäinen asia työssäsi, vaikka sosiaalisen median hyödyntäminen, tärkein työkalusi on suunnitelma. Suunnitelma, joka pitää sinut tietoisena siitä, mihin olet menossa tai mihin olet ollut menossa, ennen kuin jotain sellaista tapahtui, joka pakotti sinut muuttamaan suunnitelmaasi.

Oma suunnitelmani vuodelle 2010 alkoi muotoutua jo lokakuussa. Siitä saakka se on muhinut päässäni, mutta en ole saanut sitä paperille. Vasta eilen herätessäni sain sen kasaan. Kirjoitin sitä hulluna ja asiat vain vyöryivät paperille. Suunnitelmassani ei ollut kysymys vain työasioista, uusista tuotteista, palveluista tai taloudellisista tavoitteista. Suunnitelmassa oli mukana koko elämäni, sen kaikki osat.

Käytännön esimerkki voi olla vaikka tämä meikäläisen puuhamaa, sosiaalinen media. Olisi kiva sanoa asiakkaalle, että tehdään tämä Facebook-sivu tai avataan tämä Twitter-tili. Kirjoita tuohon blogiin siitä ja tästä ja siitä se homma sitten lähtee käyntiin. Kyllä se lähtee käyntiin, mutta me molemmat tiedämme, että tulos jää irralliseksi, yksittäiseksi markkinointi- ja viestintäteoksi eikä se liity osaksi yrityksesi liiketoimintasuunnitelmaa, ellemme kytke sitä siihen aidosti ja oikeasti. Siksi tarvitsemme suunnitelman ja menetelmän, jolla varmistamme, että teet oikeita asioita oikeissa medioissa. Nyt askel taaksepäin, jotta näemme kokonaiskuvan.

Samalla tavalla suunnitelmasi ja tavoitteesi uudelle vuodelle tulee kytkeä syvemmälle elämäsi strategiaan. Työsi, yrityksesi, perhe-elämäsi, tapasi viettää vapaa-aikaa, harrastuksesi, kaikki lähtee siitä, mitä sinä haluat omalta elämältäsi. Kukaan toinen ei voi päättää sitä puolestasi. Siksi siis tärkein tehtäväsi on:

1. Päätä mitä sinä haluat.
Muistan lainauksen, joka meni jotenkin niin, että sinun pitää suunnitella oma elämäsi, tai päädyt elämään jonkun toisen suunnitelmaa, ja tiedätkö mitä he ovat sinun varallesi suunnitelleet? Eivät paljoakaan.
Jouduin muhittamaan ajatuksia pari kuukautta, ennen kuin itse pääsin asiasta selvyyteen. Minulla oli irrallisia ajatuksia siitä, mitä haluaisin, mutta en saanut kytkettyä sitä omaan elämääni ja tarkoitukseeni. Vasta tullessani tietoiseksi siitä, mikä minulle on mahdollista tulevana vuonna ja muodostaessani kirkkaan selkeän kuvan mieleeni, mitä ensi vuoden aikana tavoittelen, tuli selkeys ja pysytyin kirjoittamaan ne asiat paperille. Siksi siis toiseksi tärkein tehtäväsi on:

2. Muodosta mielessäsi kirkas kuva siitä, mihin olet menossa.
Kun päässäsi on kristallinkirkas kuva siitä, mitä haluat, vasta nyt on aika raapustaa suunnitelmasi. Suunnitelmastasi löytyy kolmanneksi tärkein tehtäväsi:

3. Päätä mitkä ovat konkreettiset tavoitteesi ja valitse niistä tärkein.
Kun olet kirjannut ylös tavoitteesi lue ja arvioi sitä. Joku viisas on sanonut, että ensin on opittava kävelemään, ennen kuin voi juosta. Voitko nähdä itsesi saavuttavan tuon tavoitteen? Onko se mielessäsi niin konkreettinen, että tunnet sisuskaluissasi kuinka saavutat tavoitteesi? Tavoitteesi voi liittyä mihin tahansa elämässäsi, Brian Tracy on rahasta puhuessaan kuvannut asiaa siten, että jos haluat miljonääriksi rupea ensin velattomaksi kymppinääriksi, sitten tuhatnääriksi ja sitten voit lähteä tavoittelemaan miljonääriyttä. Tiedät sisimmässäsi, onko tavoittelemasi asia käsityskykysi rajoissa. Muistan haaveilleeni saunallisesta kodista. Se oli mielestäni parasta, mitä saattoi olla, se kuvasi käsityskykyni rajoja silloin. Maailmankaikkeuden lainalaisuuksien mukaisesti olet kasvamassa tai kuolemassa. Kumpaa haluat? Siksi laajeneminen ja kasvaminen ovat myös ymmärryksesi tärkein lähtökohta. Tästä pääsemme neljänneksi tärkeimpään tehtävääsi.


4. Päätä kuinka kasvaminen ja laajeneminen tapahtuvat elämässäsi.
Voit miettiä esimerkiksi minkälaisten ihmisten kanssa vietät vapaa-aikaasi tai edistääkö Salattujen Elämien katsominen kasvuasi? Paloittele tavoitteesi suunnitelmassasi pienempiin osiin ja sido pienemmät palaset aikajanalle. Tämä kumpuaa taas kerran jonkun viisaan miehen (jonka nimeä en muista) sanoista: Unelmasi ilman suunnitelmaa on vain toive. Tästä muodostuu viidenneksi tärkein tehtäväsi, joka sinun tulee tehdä jo ennen kuin suunnitelmasi on edes valmis.

5. Ala toteuttaa suunnitelmaasi heti, riippumatta siitä onko suunnitelmasi valmis vai ei.
Miehen, joka sanoi tämän, on viisaista miehistä viisain, Napoleon Hill (Think and Grow Rich). Lainaus samalta mieheltä johdattaa sinut joulun kuudenteen kurkotukseen: Suurin osa ihmisistä epäonnistuu tavoitteissaan, koska he eivät ole riittävän sinnikkäitä luodakseen uusia suunnitelmia epäonnistuneiden tilalle.

Siis:

6. Älä unohda tavoitettasi.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan, pidä tavoitteesi mielessäsi silloinkin, kuin suunnitelmasi ei toimi. Muuta suunnitelmaa tarvittaessa. Brian Tracy kuvaa asiaa siten, että matkalla ollessasi olet suurimman osan aikaa pois kurssilta, mutta ohjaat oikeaan suuntaan koko ajan.

Mindset Matters

Mari

Sosiaalisen median tärkein päätös - valitaan, mitä ei tehdä

Myyn pienemmille yrityksille sosiaalisen median tuotetta, joka on helppo toteuttaa, nopea rakentaa ja sosiaalista mediaa osaamattomankin helppo ostaa. Muutaman päivän työllä pystyn asiakkaan kanssa yhdessä ratkaisemaan valtaosan yrityksen sosiaalisen median haasteesta. Monimutkainen asia on voitu paketoida selkeäksi kokonaisuudeksi siksi, että en myy nippelitiedon nappulatriviaa, se tulee kaupan päälle. Knopit ja niksit siihen, kuinka sosiaalisessa mediassa pärtsätään on helppo oppia. En myöskään maalaa syntyjä syviä ja ala teettää yrityksellä asiakastutkimusta tai laaja-alaista kartoitusta. Lähestyn asiaa kolmesta peruspalasta, jotka jokaisen yrittäjän on hyvä aika ajoin kysyä itseltään:


1. Mitkä ovat yrityksen perusviestit?
2. Mitkä ovat yrityksen kohderyhmät?
3. Mitkä viestintäkanavat soveltuvat yrityksen tarpeisiin, tapoihin ja resursseihin?

Varsin selkeän yhteistyöprosessin päätteeksi asiakas saa käteensä konkreettisen toimenpidesuunnitelman, jo valmiiksi toteutetun työkalujen käyttöönoton, tiedonkeruuprosessit ja tavat mitata menestystä. Lisäksi niistä on karsittu pois kaikki ne sosiaalisen median rönsyt, jotka eivät vie yrityksen liiketoimintaa eteenpäin. Tämän päivän haaste ei ole viestintäkanavien löytäminen tai käyttöönottaminen. Haaste löytyy siitä, mitä ei valita mukaan. Sosiaalisen median käyttöönotto ja rakentaminen osaksi yrityksen markkinointiviestinnän suunnitelmaa on avain toimivaan sosiaalisen median hyödyntämiseen. Silloin se tukee liiketoiminnan tavoitteita – ja oikeasti, mitään muuta tapaa ei järkevästi voisi edes perustella.

Laita nupit kaakkoon ja talla lautaan sosiaalisessa mediassa ihan vapaasti. Varmista vain, että sinulla on jonkinlainen kartta, jota seuraat ja riittävästi pitkäjänteisyyttä pitääksesi vauhtia yllä.

Mari

Someimuri imee – oletko inessä?

Sosiaalisen median silmin maailmaa tiiraileva ei voi käsittää, mitä yritykset oikein pidättelevät ja nahjustelevat. Miten he eivät jo ole täällä, täällä somessahan kaikki tapahtuu? Eivätkö ne tajua, että interwebin reunalla killuva maailmamme pyörii internetin ympärillä? Miksei yrityspomot jo usko, että feisbukin fanisivu on parasta mitä mainonnassa on keksitty sitten painokoneen? Onko tämä taas tätä, että johto ei uskalla mennä sosiaaliseen mediaan, kun niitä pelottaa, että niiden työntekijät haukkuvat niitä keskustelupalstoilla?
Samaan aikaan toisaalla, sosiaalisen median kaahotukselta visusti piilossa, yritysten johtajat pitävät silmiä kiinni, nipistelevät itseään ja toivoisivat, että painajainen päättyisi ja maailma palaisi ennalleen. Odotellessaan miettivät, että pitäisiköhän evätä pääsy koko nettiin joka ainoalta konttorirotalta, että tämä ihme vouhotus feisbukista loppuisi? Meidän asioita ei netissä levitellä. Mitä lie pornosivuja siellä lataavat, ja kaikki työaika menee hukkaan. Mistä siinä koko hommassa on oikein kyse, ei se meille sovi, se feisbukki.

Me kaikki tiedämme, että ennen kuin sosiaalisesta mediasta tuli valtavirran viihdettä ja työtä, maailma oli ihan hyvä paikka. Liike-elämässä vallitsevat säännöt perustuivat pitkään kokemukseen, viestinnän ja brändäämisen lainalaisuudet pitivät paikkansa ja kaikilla oli hyvä tahto.

Voin kertoa, että myös nyt maailma on ihan hyvä paikka. Liike-elämässä vallitsevat pelisäännöt edelleen perustuvat kokemukseen ja viestinnän ja brändäämisen lainalaisuudet edelleen pitävät paikkansa. Ja kyllä meillä edelleen kaikilla on hyvä tahto. Miksi kaikki sitten on muuttunut?

Viime vuodet maailma on ollut murroksessa. Läpinäkyvyys on lisääntynyt. Jokaiseen pimeään koloon, skandaaliin ja jupakkaan on päässyt loistamaan totuuden valo. Jopa taloudellinen kupla on puhjennut. Kaksi asiaan eniten vaikuttanutta tekijää ovat viestintäkanaviemme muuttuminen läpinäkyviksi ja niiden myötä tiedon välittämisen ja julkaisemisen valta on siirtynyt massoille, taviksille, kaikille arkipäivän ihmisille.

Tästä näkökulmasta tarkasteltuna yritysten sosiaalisen median aikeet tarkoittavat mm. näitä asioita:

1. Kukaan ei vielä ole sosiaalisen median kuningas, vaikka monet sitä yrittävät.
2. Sosiaalisen median ammattilaiset eivät pysty tarjoamaan yrityksille yksiselitteisiä vastauksia, kuinka sosiaalisessa mediassa toimitaan.
3. Jos yritys haluaa mukaan sosiaaliseen mediaan, se pakottaa suuren yrityksen arvokeskusteluun, erityisesti, jos sitä ei ole vielä yrityksessä aidosti käyty. Pienen yrityksen se pakottaa miettimään perusviestejään. Molempien on pakko tarkastella viestiensä ja toimintansa johdonmukaisuutta.
4. Verkossa ei pärjää kepulikonsteilla. Jos homma ei ole kunnossa sisäisesti, sosiaalisessa mediassa paska valuu ulospäin ja menestystä on turha odottaa. Näpit palaa nopeammin kuin ehdit kissaa sanoa.
5. Yrityksillä on kaksi kuilua ylitettävänä: ensin on rakennettava silta ja ohjattava fani tai frendi markkinointiviestiesi pariin, fanin tavoittaa liian sattumanvaraisesti, viestinnällä kiinnität tulevan asiakkaasi palveluihisi. Toinen silta on rakennettava yli siitä, missä yrityksen virtuaali- ja reaalimaailma kohtaavat. Mitä lähempänä totuutta onnistut pysyttelemään, sitä parempi tulos.
6. Sosiaalista mediaa on sikahelppo mitata – kunhan tiedät, mitä haluat mitata.
7. Sosiaalista mediaa opit vain tekemällä ja tekevälle sattuu, käytännön esimerkkejä ei ole, ennen kuin niitä tehdään.

Usko tai älä, mutta sosiaalinen media on ja pysyy, kuin aines Junttilan tuvan seinässä, sillä massoilta ei valtaa saa pois. Mutta se muuttuu koko ajan valtavalla vauhdilla. Kukaan ei tiedä, mikä on ensi vuoden Facebook. Hyvä uutinen on, että ei tarvitsekaan tietää, kuulet siitä kyllä firman kahvihuoneessa.

-Mari

Lehdistö haltuun – tällä kertaa tosissaan

Tuli hinku jatkaa viime viikon blogitekstiä, sillä huomasin olleeni tapani mukaan taas varsin lennokas ja vetäneeni kurvit suoriksi kuin suomalainen rallikuski Jyväskylän metsissä. Taisi vähän soraakin roiskua siinä kaasutellessa.

Mutta siis ihan vakavasti ottaen: Miten sinne julkisuuteen pääsee? Onko muita keinoja kuin vetää viestintäkonsulttia hihasta tai nousta lööppien kuningattareksi tai kuninkaaksi toilailluillaan?

No tottahan toki. Tämä nyt esittelemäni konsti on ehkäpä se suosituin suomalaistenkin yritysten keskuudessa. Ei ehkä helppo eikä nopea, mutta pitkässä juoksussa varsin toimiva tapa.

Ihan ensin kannattaa asettaa tavoitteet julkisuuden suhteen. Onko sinulla halu päästä valtakunnan ykköskaartin mediaan vai tukeeko liiketoimintaasi paremmin se tuttu, kotiin päin lämpiävämpi paikallislehti? Entä kiinnostaisiko näkyvyys oman ammattialasi erilaisissa julkaisuissa tai paikallisten sanomalehtien yrittäjäsivuilla?

Se, missä ovat nykyiset ja tulevat asiakkaasi ja markkina-alueesi, määrittelee myös tavoitteesi julkisuuden suhteen.

Toiseksi: ala ajatella itseäsi oman yrityksesi keulakuvana ja ykkösmarkkinointiheebona. Sinä Oy:ssä juuri teikäläinen on se PR-päällikkö, joka luo suhteita ja pönkittää firmasi julkisuuskuvaa. Ei siis ole yhdentekevää, mitä teet ja lausut ihmisten ilmoilla.

Se, mitä yrityksestäsi ajatellaan, syntyy monen tekijän summasta: miten itse näyt erilaisissa tilaisuuksissa, messuilla ja ylipäänsä verkostoitumassa. Millaisia keskusteluja käyt yrittäjäjärjestön kokouksissa tai kauppakamarin kissanristiäisissä? Keitä tunnet? Entä millaisia postauksia teet blogiisi, puhumattakaan muusta verkkoläsnäolostasi – saavatko asiakkaasi lisäarvoa fanittaessaan yrityksesi sivuja Facebookissa? Millaisia statuspäivityksiä teet ja miten usein?

Suhdetoiminta on pitkän matkan laji. Sitten, kun olet profiloitunut oman alasi ammattiosaajaksi ja asiantuntijaksi, mediakin alkaa EHKÄ kiinnostua sinusta. Sen merkki on se, että paikallislehden toimittaja (jonka tässä vaiheessa jo tunnet) soittaa sinulle kysyäkseen kommenttiasi oman alasi ajankohtaiseen kysymykseen juuri siellä sinun kotikylälläsi.

- minna

PS. Joko olet muuten tutustunut Gurumarkkinointi-blogiin? Siellä sivutaan tätäkin teemaa Jari Parantaisen luotsaamana. Rautalanka suosittelee.

Otetaas lehristö haltuun

Miten pääsisi lehteen? Miten saisi ilmaista palstatilaa ja mainosta? Millä ihmeellä se uutiskynnys oikein ylitetään? Miten se media oikein otetaan haltuun, kunnolla ja kerralla?

Näin pohtii aika moni yrittäjä ja yrityksen toimitusjohtaja. Yleensä julkisuuteen on kova tunku kaikilla, niin firmoilla kuin yksityisillä henkilöilläkin. Miksi muuten nämä kaikenlaiset telkkarin ”muutu nyt heti julkkikseksi ja pääse seiskaan –kisat” olisivat niin suosittuja?

Poikkeukset tosin vahvistavat säännön tässäkin tapauksessa. Huomasin joskus vuosia sitten olevani mukana rekrytoinnissa, jossa työnantajayritys halusi palkata tiedottajan vartioimaan muuta henkilöstöä, jotta kukaan ei vain vahingossakaan kertoisi mitään medialle. Luojan kiitos en tullut valituksi.

Olen myös löytänyt itseni tilanteesta, jossa esimieheni, erään ison suomalaisen yrityksen toimitusjohtaja, passitti minut soittamaan 5 isoimman sanomalehden kotimaan toimituksiin ja varmistamaan, etteivät ne vahingossakaan kirjoittaisi yrityksestä sanaakaan.

Niinpä. Ja sokerit pohjalla: erään kerran törmäsin myös asiakaslehteen, jonka kerrottiin olevan salainen. Siinä kohtaa, salaisen asiakaslehden syövereissä, taisin löytää omat henkisen käsityskyvyn rajani.

Mutta mennään julkisuuteen takaisin.

Koska yrityksillä ei käsittääkseni vielä ole ohjelmaformaattia, jossa ne voisivat kilpailla keskenään vaikkapa appelsiinien pallottelussa, niiden pitää turvautua perinteisempiin keinoihin julkisuuden tavoittelussa. Tehdään siis viestintää.

Hyvä on. Väännetäänpä rautalangasta.

Saadaksesi yrityksellesi julkisuutta sinulla on pääasiassa 2 vaihtoehtoa. 1) Joko mietit asian kunnolla ja otat avuksesi ihmisen, joka ymmärtää jotain näistä asioista (jos nyt et itse satu olemaan viestintäkonsultti) tai sitten 2) teet kuten suomalaiset yrittäjäpoijjaat esimerkkinä Sukari, Harkimo tai Keskinen. Enpä usko, että he ovat itse kirjoittaneet omilla pikku kätösillään yhtään tiedotetta – he ovat lähinnä antaneet medialle sen, mitä se haluaa eli kerrottavaa. Ottamatta kantaa sen kummemmin tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon voin todeta, että palstatilaa ainakin tulee ja homma pelittää niin kauan kuin yrittäjän nahka kestää.

Ja sitä paitsi suomalainen media on kilttiä, kun sitä verrataan moneen muuhun. Katsokaa vaikkapa, miten huijarilääkäriaihetta on käsitelty. Suomalainen lehdistö haastattelee jotain valvontaviranomaista ja kysyy samat kysymykset kerta toisensa jälkeen. Englannissa olisi jo tehty kunnon tarinat huijaripuoskarin uhrien kärsimyksestä ja tässä vaiheessa itse koijarikin olisi jo saanut kertoa oman surkean elämäntarinansa ja aloittanut menestyvän blogin jossain Facebookissa vaikka.

Kumpi on sinun tyylisi, vapaa vai perinteinen?
- minna