Otetaas lehristö haltuun

Miten pääsisi lehteen? Miten saisi ilmaista palstatilaa ja mainosta? Millä ihmeellä se uutiskynnys oikein ylitetään? Miten se media oikein otetaan haltuun, kunnolla ja kerralla?

Näin pohtii aika moni yrittäjä ja yrityksen toimitusjohtaja. Yleensä julkisuuteen on kova tunku kaikilla, niin firmoilla kuin yksityisillä henkilöilläkin. Miksi muuten nämä kaikenlaiset telkkarin ”muutu nyt heti julkkikseksi ja pääse seiskaan –kisat” olisivat niin suosittuja?

Poikkeukset tosin vahvistavat säännön tässäkin tapauksessa. Huomasin joskus vuosia sitten olevani mukana rekrytoinnissa, jossa työnantajayritys halusi palkata tiedottajan vartioimaan muuta henkilöstöä, jotta kukaan ei vain vahingossakaan kertoisi mitään medialle. Luojan kiitos en tullut valituksi.

Olen myös löytänyt itseni tilanteesta, jossa esimieheni, erään ison suomalaisen yrityksen toimitusjohtaja, passitti minut soittamaan 5 isoimman sanomalehden kotimaan toimituksiin ja varmistamaan, etteivät ne vahingossakaan kirjoittaisi yrityksestä sanaakaan.

Niinpä. Ja sokerit pohjalla: erään kerran törmäsin myös asiakaslehteen, jonka kerrottiin olevan salainen. Siinä kohtaa, salaisen asiakaslehden syövereissä, taisin löytää omat henkisen käsityskyvyn rajani.

Mutta mennään julkisuuteen takaisin.

Koska yrityksillä ei käsittääkseni vielä ole ohjelmaformaattia, jossa ne voisivat kilpailla keskenään vaikkapa appelsiinien pallottelussa, niiden pitää turvautua perinteisempiin keinoihin julkisuuden tavoittelussa. Tehdään siis viestintää.

Hyvä on. Väännetäänpä rautalangasta.

Saadaksesi yrityksellesi julkisuutta sinulla on pääasiassa 2 vaihtoehtoa. 1) Joko mietit asian kunnolla ja otat avuksesi ihmisen, joka ymmärtää jotain näistä asioista (jos nyt et itse satu olemaan viestintäkonsultti) tai sitten 2) teet kuten suomalaiset yrittäjäpoijjaat esimerkkinä Sukari, Harkimo tai Keskinen. Enpä usko, että he ovat itse kirjoittaneet omilla pikku kätösillään yhtään tiedotetta – he ovat lähinnä antaneet medialle sen, mitä se haluaa eli kerrottavaa. Ottamatta kantaa sen kummemmin tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon voin todeta, että palstatilaa ainakin tulee ja homma pelittää niin kauan kuin yrittäjän nahka kestää.

Ja sitä paitsi suomalainen media on kilttiä, kun sitä verrataan moneen muuhun. Katsokaa vaikkapa, miten huijarilääkäriaihetta on käsitelty. Suomalainen lehdistö haastattelee jotain valvontaviranomaista ja kysyy samat kysymykset kerta toisensa jälkeen. Englannissa olisi jo tehty kunnon tarinat huijaripuoskarin uhrien kärsimyksestä ja tässä vaiheessa itse koijarikin olisi jo saanut kertoa oman surkean elämäntarinansa ja aloittanut menestyvän blogin jossain Facebookissa vaikka.

Kumpi on sinun tyylisi, vapaa vai perinteinen?
- minna