Näin saat kassasi kilisemään viestinnän avulla

Oletko sinä niitä yrittäjiä, jotka ajattelevat, että yritysviestintää tekevät vain isot firmat isoilla budjeteillaan? Että markkinointi ja mainonta ovat yhtä kuin tuhansien eurojen sekunnit telkkarissa, tiiliskiven painoiset vuosikertomukset tai kiiltävät kokosivun aikakauslehtimainokset? Tervetuloa 2010-luvulle – ajat ovat nimittäin vähän toiset.

Ennen, sanotaan vaikkapa 1960-luvulla, riitti se että laittoi putiikinsa pystyyn. Kysyntä perustui siihen, että kun kerran joku viitsi tuotetta X valmistaa, löytyi sille ostajiakin. Ja mieluiten jonoissa asti.

Nyt yritysviestintää tekevät kaikki yritykset, isot ja pienet, uudet ja vanhat. Tarjonnan määrä kasvaa jatkuvasti. Samoilla markkinoilla on yhä enemmän ja entistä kilpailukykyisempiä toimijoita. Kaikki yrittävät kertoa kilvan siitä, miksi juuri he ovat parhaita kumppaneita tai miksi juuri heidän tuotteensa peittoavat muut kilpailijat.

Miten sinä erotut?

Päivän sana onkin erottuminen. Siispä mieti, miten sinun firmasi erottuu kilpailijoista? Elämme varsinaisen infoähkyn keskellä. Jokaisen meidän postilaatikkomme täyttyy mainoksista, lehdistä, lipuista ja lapuista. Samoin käy sähköpostilaatikoillemme. Netti, sosiaalinen media, telkkari ja radio työntävät uutta tietoa jatkuvana virtana, niin että päästä ottaa.

Silti veikataan, että tiedon määrä tulee entisestäänkin kasvamaan. Se, mitä sinä yrittäjänä voit tehdä, on päättää mitä haluat tehdä. Voit valita kanavat, missä haluat olla esillä ja toteuttaa siellä omaa markkinointiviestiäsi juuri niillä resursseilla kuin sinulta siihen liikenee.

Kaiken kivijalka on toimiva markkinointisuunnitelma, jossa määrittelet keskeiset asiat ja toimenpiteet niiden saavuttamiseksi. Esimerkiksi netistä löydät varsin toimivia pohjia, joita voit halutessasi hyödyntää.

”Ison ja pienen yrityksen ero on vain se, että isolla on isommat palikat”. Näin sanoi Timo Rope, yksi maamme ehkä tunnetuimmista markkinointiguruista muutama viikko sitten. Olen samaa mieltä.

Oikein toteutettu ja mitoitettu markkinointiviestintä tukee sinun firmasi tuloksen tekemistä. Onko sinulla varaa olla markkinoimatta?

-minna

Mitä hyötyä lehdistötiedotteesta voi olla sosiaalisessa mediassa?

Kaikki nykyään tiedottavat. Tiedottavat, kertovat uutisia, keskustelevat, mutta kuka enää muistaa, miltä vanha kunnon tiedote näyttää? Se on sosiaalisen median maailmassa aika harvinaista herkkua. Sen sijaan uutiset kilautetaan toimittajalle, laitetaan statuspäivitys Facebookiin, tweetti Twitteriin tai kirjoitetaan blogi. Uutisvihjeet sinkoilevat toimitusten verkkopalveluihin raapustamalla pari ranskalaista viivaa. Kuka sitä tiedotetta enää tarvitsee?

Ptruu, ennen kuin tiedote saa mennä, katsotaan, mitä virkaa sillä voisi olla - fiinimmin sanottuna: Mitä lisäarvoa sillä voidaan saavuttaa?

Jos saat uutisestasi aikaiseksi hyvin kirjoitetun tiedotteen, olet onnistunut luomaan perustan, jolle voit rakentaa koko tiedotussuunnitelmasi, olipa kyseessä sitten tuotelanseeraus, mainoskampanja, yrityksen sisäiset muutokset, uusille markkinoille siirtyminen, käytännössä mikä tahansa tiedottamisen arvoinen asia yrityksessäsi.

Hyvästä tiedotteesta löytyvät kaikki ne uutisesi avainasiat, jotka voit poimia suoraan kaikkeen muuhun asian ympärille rakennettavaan viestintään.
Tiedotteen voit/kehtaat lähettää myös lehdistölle. Tiedän, että lehdistö itsessään on ollut muutosten kourissa. Sosiaalinen media on tuonut toimittajan työhön ihan uuden ulottuvuuden.

Uutiset voivat löytyä helposti Facebookista tai mistä tahansa verkosta. Mutta totuus on kuitenkin edelleen se, että toimittajilla, resurssit eivät ole lisääntyneet, vaan pikemminkin päinvastoin. Samalla, kun työ on muuttunut, työtä ja asioita on tullut lisää etsivät toimittajat itsekin sujuvia toimintatapoja sosiaalisessa mediassa. Tästä syystä yhä tärkeämmässä roolissa oman uutisesi julkaisemisessa on se, kuinka paketoit sen lehdistölle. Otatko huomioon ne tarpeet, joita toimittajalla on juttua tehdessään? Onko sinulla käytettävissä hyviä kuvia aiheesta? Onko sinulla jotain kommenttia aiheeseen liittyen? Löytyykö tiedotteestasi yhteystiedot, jotta asiasta voi kysyä lisää tarvittaessa? Onko tuo lisätietojen antaja tavoitettavissa, jos toimittaja haluaa ottaa yhteyttä?

Mitä paremmin toimittajan palvelet, sitä tehokkaammin ja nopeammin toimittaja saa juttusi valmiiksi ja siirryttyä seuraavaan. Jos kuittaat asian ylimalkaisesti, julkaisukynnys alkaa nousta. Toimittaja alkaa miettiä, onko uutisesi vaivan ja lisätyön väärtti?

Entäpä tämä tuhannen taalan kysymys: Kumpaa arvostat itse enemmän? Sitä, että huudat jokaisessa yhteisöpalvelussa omaa uutistasi itse, vai sitä, että lehdistö poimii uutisesi, levittää sen omissa järjestelmissään, uutispalveluissaan ja syötteissään lukemattomiin palveluihin?

Tiedän, jälkimmäistä tietenkin. Nyt rahanarvoinen vihje: Työsi ei suinkaan päättynyt tähän, vaan sosiaalisessa mediassa tästä se vasta alkaa. Tehtäväsi on nyt hyödyntää kaikki saamasi julkisuus

Ohjaamalla liikennettä kotisivuillesi ja kasvattamalla jakelulistaasi (Tajuathan, että uutispalveluita lukevat kymmenet ja sadat tuhannet silmäparit)
Käynnistämällä keskustelua niillä foorumeilla, jotka ovat uutisesi julkaisseet.
Puhumalla aiheesta omilla sosiaalisen median areenoillasi
Pitämällä keskustelua yllä
Tarjoamalla todellisia hyötyjä ja tuoretta sisältöä kaikille uusille heimosi jäsenille. Nimittäin käynnistämäsi viestintäkampanja, lakkaa olemasta kampanja ja muuttuu aidoksi vuorovaikutukseksi ja keskusteluksi prospektiesi ja asiakkaidesi kanssa.

Älä suhtaudu tiedotteeseen yliolkaisesti, ota siitä kaikki irti. Jos saat kaivettua tiedotteestasi
3 erilaista otsikkoa, 3 erilaista tweettiä, 3 erilaista näkökulmaa ja 3 tärkeintä ydinkohtaa,
sinulla on sosiaalisen median viestintäkampanjan ainekset kasassa - ja vähän enemmänkin.

Tiedote on vankkumaton suosikki viestinnän työkalupakissani ja veikkaanpa, että se on sitä vielä pitkään.
-Mari

Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uutta

Kuulostaa kliseeltä ja sitä se ehkä kirjoitettuna onkin – mutta jep jep, niin täysin totta.

Sain tästä muistutuksen vähän aika sitten tavatessani kaksi viisikymppistä, Tarjan ja Jukan, jotka ovat kouluttautumassa kokonaan uuteen ammattiin ja uudelle alalle. Jukka päätti vaihtaa raksahommat hoitoalaan (luit täysin oikein) ja vanhustyöhön. Tarja sai tarpeekseen numeroiden pyörittämisestä ja löysi itsensä samoin vanhustenhoidon piiristä.

Kumpikin on enemmän kuin tyytyväinen ratkaisuunsa ja lähinnä harmittelee vain sitä, ettei aiemmin ollut tehnyt tätä päätöstä elää enemmän omannäköistään elämää. Molemmat olivat positiivisesti yllättyneitä myös siitä, miten mukavaa työ on tällä parjatulla alalla ja miten hieno henki työpaikoilla eli vanhainkodeissa on.

Jos Jukka ja Tarja siis pystyivät siihen, niin mikset sitten sinäkin?
Koskaan ei ole liian myöhäistä opetella esimerkiksi markkinoimaan tai viestimään. Olet sitten nokikolari tai Executive Senior Vice President, sinun pitää joka päivä viestiä tai markkinoida jollakin tavalla.

Homma pätee niin kotona kuin työpaikallakin. Ei riitä, että teet konttuurissa täydellisiä asiakkuudenhallintaprojekteja – myös vaimolle, lapsille ja naapureille kommunikoit päivittäin ison tukun asioita. Osaatko markkinoida, osaatko viestiä?

Tehdään testi. Kuka teillä vie roskat ulos? Kuka pissattaa koiran tai käy kaupassa? Oletko haarukoinut kaikki hommat itsellesi vain siksi, ettet kerta kaikkiaan ole viitsinyt markkinoida toimia muille perheesi jäsenille?

Vielä ei ole liian myöhäistä vaihtaa alaa, oppia uutta, ruveta markkinoimaan ja viestimään - tai delegoida kotityöt uusiksi.

Siis toimeksi. Hopi hopi.

Tarina miehestä, joka tienasi yli 100 000 euroa uutiskirjeellä

Pureskelen kynääni ja mietin, mitä mieltä olet uutiskirjeistä noin niin kuin yleensä. Itse asiassa minulla ei ole mielipiteestäsi harmainta aavistustakaan.


Itse olen sitä mieltä, että se on tämän päivän markkinointivälineistäsi ehkä tärkein ja edullisin, mutta se johtuu siitä, että olen perehtynyt asiaan niin paljon, että tiedän sen olevan tärkein ja edullisin. Lisäksi tiedän, että yritykset käyttävät sitä liian vähän nimenomaan juuri siihen tarkoitukseen, mihin se oikeasti on tehty: myynnin lisäämiseen.

Tiedän, mitä jotkut teistä ajattelevat: Ei uutiskirjettä kannata tehdä, kun on sosiaalinen media. Tai uutiskirjettä nyt julkaisee kaikki. Tai mitä hyötyä siitä oikein voisi olla? Eikös se ole vain nätti sähköpostiviesti, joka tukkii kaikkien postit? Kuka niitä nyt lukee ylipäätäänkään? Tai sähköposti nyt on ihan passé jo muutenkin.

Pureskelen yhä kynääni ja mietin. Jotta voisit nähdä uutiskirjeen merkityksen markkinoinnissasi, sinun tulisi ymmärtää, miksi kontaktilista on tärkeä. Jotta voisit nähdä, mitä hyötyä on listasta, sinun pitäisi tietää, mitä sillä voi saavuttaa. Keksin siis päästäni esimerkin, jossa on rahtu totuutta. Sanon siis, että keksin sen päästäni, ja kaikki yhtäläisyydet reaalielämän kanssa ovat puhtaasti sattumanvaraisia. Paitsi, että jollekin jossain tarina on tosi.

Tarina alkaa näin: Olipa kerran mies, joka toimi yritysvalmentajana ja myös henkilökohtaisen kasvun valmentajana. Mies teki töitä yllättäen lännessä, rapakon takana, onnen maassa, jossa ihmiset olivat tottuneet haaveilemaan suuria. Hän aikoinaan aloitti kontaktilistansa rakentamisen pienestä, reilusta kymmenestä hengestä, ja alkoi jakaa vinkkejä ja ideoita siitä, kuinka elämästä voisi tulla onnellisempaa ja rikkaampaa niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Neuvot olivat hyviä, ikiaikaisia ja hyväksi havaittuja ja ihmiset alkoivat jakaa niitä eteenpäin. Miehen jakelulista kasvoi. Listalla alkoi olla jo reilu tuhat ihmistä. Samaan aikaan miehen mieleen tuli järjestää tilaisuus, jossa kaikki nämä hyvät jutut kerrattaisiin ja ihmiset voisivat kertoa kokemuksistaan toisilleen. Mies kirjoitti listalla oleville ihmisille ja kertoi ideastaan. Ihmiset innostuivat ja mies järjesti tilaisuuden, johon ilmoittautui 300 ihmistä. Kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan, mutta onnekkaat 300 ostivat pääsylipun tapahtumaan, joka maksoi 100 euroa (rapakon takana siis taaloja tietenkin). 300 x 100 = 30 000 euroa

Miestä harmitti, kun kaikki halukkaat eivät päässeet mukaan, niin hän päätti videoida tilaisuuden ja laittoi jälleen kerran postia listalleen, että myy videon tilaisuudesta hintaan 70 euroa. 300 osallistujasta puolet osti videon muistoksi. 150 x 70 = 10 500 euroa Niistä, jotka eivät olleet päässeet mukaan tilaisuuteen, videon osti 400 listalla ollutta ihmistä. 400 x 70 = 28 000 euroa

Video oli niin suosittu, että se meni kaupaksi aina, kun hän otti sen uutiskirjeessään puheeksi. Lista oli vuodessa kasvanut 2500 nimen tuntumaan. Vuoden aikana hän oli myynyt videota listansa kautta edellisten lisäksi: 700 kpl. 700 x 70 = 49 000 euroa. Yhteensä siis yksi videoitu tapahtuma oli generoinut miehelle myyntiä: 117 500 euroa.

Nyt mene katsomaan viimeisintä verolappuasi, mitä lukee vuosiansioiden kohdalla? Vietä hiljainen hetki miettien, mitä kaikkea sen summan ansaitsemiseksi olet tehnyt viime vuoden aikana? Veikkaan, että olet tehnyt enemmän kuin videoinut yhden tapahtuman ja laittanut 10 sähköpostiviestiä. Kuulen, jo vastalauseiden myrskyn, kun sanot, että niin Amerikassa, mutta ei täällä. Jos et vielä ole huomannut, niin voin kertoa, että sosiaalinen media on tuonut Euroopan, Aasian ja Amerikankin luoksesi. Halusit tai et, globaali markkina on ovellasi. Nyt sinä päätät, mitä sillä teet. (Nyt mene tekemään omaa uutiskirjettäsi. Tässä linkkivinkki erinomaiseen uutiskirjepalveluun, joka on edullisuutensa lisäksi toimiva: http://mariuusitalo.aweber.com/)
 

Jos haluat nähdä, minkälaista uutiskirjettä itse julkaisen, Menolippu Menestykseen -uutiskirjeen voit tilata tästä, tai voit tutkailla aiemmin tänä vuonna ilmestyneitä uutiskirjeitä tästä. Tilaamalla uutiskirjeen osoitteesta http://www.proceedtosucceed.fi/ saat muutaman muunkin herkun, jota et ihan heti arvaisi. Esimerkiksi ilmaisen viestinnän oppaan Porot kurkussa. Oppaasta löydät käytännön vinkit, kuinka viestintää voi lähteä yrityksessä kehittämään eteenpäin ja kuinka ensimmäiset askeleet sosiaalisessa mediassa otetaan.

Miten yrittäjyydestä tehdään kivaa?

Åbo Akademin liiketaloustieteen professori Alf Rehn on mielenkiintoinen tapaus, jonka tekemisiä ja sanomisia kannattaa seurata. Tällä kertaa Rehn kolumnoi Turun Sanomien verkkolehdessä yrittäjyydestä – ja ah, millä tavalla: http://www.ts.fi/online/mielipiteet/kolumni/104664.html

Miksi ihmeessä yrittäjyydestä muuten puhutaan valtamediassa aina samoin, molliotteisin nuotein? Näin tuoreena yrittäjänä saan välillä kahvinporot kurkkuuni selatessani vaikkapa yrittäjien omia aviiseja. Kyllä on niin surkeaa, että. Ihan kuin yrittäjä eläisi ihan eri maailmassa kuin muut – ja se maailma on täynnä uhkia, riskejä, yllättäviä verokarhun yhteydenottoja ja ilkeitä lainsäätäjiä.

Eihän tuollaista kukaan jaksa. Käännetäänpäs homma 180 astetta kaakkoon ja mietitään, millaista olisi positiivinen julkisuus. No ensiksi voitaisiin kertoa enemmän niitä positiivisia tarinoita; kertomuksia yrittäjistä ja yrityksistä, jotka ovat porskuttaneet lamojen läpi ja tehneet hyvää tulosta. Voitaisiin kertoa vaikkapa sellaisista ratkaisuista, joita jokin yritys on kekannut omaan ongelmaansa. Ja hei, ei aina tarvitse odottaa, että joku media keksii ne jutut. Niitä voi myös itse aktiivisesti tarjota medialle.

Nuoria kannattaa kuunnella aina muutenkin, mutta varsinkin tässä asiassa. Sieltä löytyy intoa, uskallusta ja sellaista draivia, joihin me vanhat käävät emme enää kykene.

Yrittäjyys on yksilölaji siinä mielessä, että jokainen yrittäjä luo oman maailmankuvansa mukaisen yrittäjäkokemuksen. Niinpä pessimistin maailma on useimmiten harmaa, täynnä riskejä ja harha-askeleita. Vastaavasti valoisampi tyyppi kääntää vastoinkäymisetkin vahvuuksiksi ja näkee lasinsa aina puolitäytenä.

Ja jotenkin minusta tuntuu, että tämä jälkimmäinen vastaa paremmin sitä, mistä yrittäjyydessä on kysymys: siitä, että yrittää ja yrittää.

-minna

Viestintäsuunnitelman laatiminen - yrittäjän välttämätön perustaito

Osaatko laatia viestintäsuunnitelman? Onko sinulla jokin viestintäsuunnitelman malli tai runko, jota käytät tehdessäsi viestinnän vuosisuunnitelmaa? Minkälaisissa viestintä- tai markkinointitilanteissa työkalua käytät?


Yhteisöviestinnän perusosaamista on viestintäsuunnitelman laatiminen. Vielä tärkeämpään kuin osata laatia viestintäsuunnitelma on oikeasti käytännössä tehdä se, kun se pitää tehdä ja vieläpä tunnistaa ne tilanteet, joissa siitä on hyötyä.

Tässä eräänä aamuna puolisoni kysyi, että huomaanko, kuinka viestinnän osaamiseni vie yritystäni koko ajan eteenpäin. Ja pysähdyin miettimään, että totta tosiaan. En voi väittää, että viestintä olisi omassa yrityksessäni mitenkään moitteettomasti hoidettu. Viestinnän, markkinoinnin ja sosiaalisen median palveluita tarjoavana yrityksenä voin kuitenkin sanoa, että aika moni asia on mietitty, monta asiaa on valittu tehtäväksi juuri siten kuin se tehdään. Loppupeleissä sattumalta tapahtuu aika vähän. Yleensä harkitsematonta sattuu ja tapahtuu vain silloin, kun en ole asialle antanut paljoakaan ajatusta tai jostain asiasta innostuneena annan vähän rapatessa roiskua.

Asiakkaani, jotka tilaavat minulta sosiaalisen median palveluita, koulutusta tai suunnitelmia, hyvin usein, melkeinpä poikkeuksetta, ennen kuin sosiaaliseen mediaan saakka edes päästään, keskustelu käydään asioista kuten;

• Liiketoiminnan tavoitteet / viestinnän tavoitteet

• Perusviestit

• Kohderyhmä / kuinka kohderyhmä tavoitetaan

• Käytettävissä olevat viestintäkanavat /viestintäkanavat, jotka ovat turhia

• Yrityksessä oleva viestintäosaaminen / resursointi

• Kuinka viestinnän onnistumista arvioidaan

Kaikessa trendikkyydessään ja hienoudessaan, sosiaalinen media ei ratkaise viestinnän ja markkinoinnin kysymyksiäsi, ellei asia ole yrityksessäsi mietitty kokonaisuudessaan valmiiksi. Aloita siis perusasioista, rakenna yrityksesi viestinnälle perustukset, joiden varaan koko viestintä- ja markkinointi voidaan rakentaa. Siinä tilanteessa sosiaalinen media ei enää tunnu isolta ja ylivoimaiselta kakulta, vaan luonnolliselta seuraavalta askeleelta.

Piditkö tästä? Voit lukea tämän ja monta muutakin viestintään, yrittämiseen ja markkinointiin liittyvää blogipostia osoitteesta http://www.mariuusitalo.fi


Onko viestintäsuunitelman tekeminen tehtävälistallasi tai jäikö mieleesi kysymyksiä viestintäsuunnitelman
laatimisesta? Jätä kysymyksesi kommentteihin ja annetaan jutun jatkua!

-Mari

Ekaa kertaa

Aprillipäivänä minun yritykseni täyttää 1 vuotta. Samana päivänä on myös Pepin nimipäivä, minkä seikan pistin äsken iloisena merkille.

Peppi Pitkätossu rulettaa! Hän jos kuka on oiva aloittavan yksinyrittäjän esikuva ja joka naisen fanituskohde; maailman voimakkain tyttö, joka nauraa elämän vastoinkäymisille ja viljelee estoitta omaa anarkismifilosofiaansa arjessaan.

Jos Peppi Pitkätossu kirjoittaisi minulle 1-vuotiskortin, siinä saattaisi lukea vaikkapa näin: ”Hei, onnea ihan sata kiloa! Mitäs kivaa nyt tehtäisiin? Haluaisitko lähteä sirkukseen tai merirosvoksi Etelämerelle?”

Houkuttelevia vaihtoehtoja molemmat. Näin vuoden yrittäjänä toimineena olen oppinut, että koskaan ei voi tietää mitä kulman takana on odotettavissa. Siis ei koskaan. Olen myös oppinut sen, että kaikkia vaihtoehtoja kannattaa pitää auki. Siis ihan kaikkia.

Vuoden aikana on tullut tehtyä kaikenlaista. Olen jakanut maailmalle yhden kirjapainosatsin käyntikortteja. Olen päässyt lehteen. Puhunut olen ihmisten kanssa niin kasvokkain kuin puhelimessa sekä yleisötilaisuuksissa. Verkostoiduttu on. Satamäärin sähköposteja on vaihdettu. Bensaakin on mennyt ihan uskomattomat määrät, jos ajopäiväkirjaa on uskominen.

Yrittäjänä koin ensimmäistä kertaa sen, kun kesälomakausi alkoi. Samoin vietin ensimmäisen yrittäjän joulun ja uuden vuoden. Veroilmoituskin tuli tehtyä ihan ekaa kertaa näin yrityksen omistajana.

Mitä jäi käteen?

Vuosi on uskomattoman lyhyt ja samalla pitkä aika. Se on ollut sarja kasvunpaikkoja ja rypäs sellaisia onnenhetkiä, että pää on ollut lyödä kattoon. Ja tietenkin sellaisia tavanomaisia sateisen harmaita arkipäiviä, joita myös tarvitaan.

Odotan yrittäjävuotta numero 2. innokkaana ja uteliaana. Fiilikset ovat vähän samat kuin silloin kauan sitten tytöllä, joka kesäloman jälkeen odotti, että koulu alkaa taas ja uusi vuosi pyörähtää käyntiin. Silloin kaikki on mahdollista.

-minna

6 kysymystä, joihin Nestlekin olisi tarvinnut vastauksen, ennen kuin julkaisi Facebookin fanisivun

Luin hyvän blogi-kirjoituksen, jossa käytiin läpi hässäkkää, joka syntyi Nestlen fanisivuilla Facebookissa. Keskustelu käy muuten kuumana siellä edelleen.

Blogin kirjoittaja herra Shel Holtz listaa kuusi kysymystä, joihin pitää löytyä vastaus ennen kuin kannattaa lähteä perustamaan fanisivua. Voit lukea blogin kokonaisuudessaan tästä tai silmäillä kysymykset suomeksi tästä:


1. Keitä fanit ovat? (=kohderyhmä)
2. Mitä faniyleisösi sinulta odottaa? (=mitä sisältöä tuotat)
3. Ketä muuta sivusi saattaa kiinnostaa? (=onko esim. jotain ryhmittymiä, joilla voi olla sananen sanottavana, kuten esim. Nestlen tapauksessa)
4. Kenen tehtävä on vastata sivun sisällöstä ja uutisvirrasta? (=uutisvirtaa pitää olla, siksi ihmiset klikkaavat faniksi, he odottavat sisältöä)
5. Kuka tarkkailee sivua ja hankkii oikeat ihmiset organisaatiosta vastaamaan kysymyksiin? (=yhteisömanageri)
6. Onko sinulla suunnitelma valmiina, jos jokin menee vikaan? (=kriisiviestintäsuunnitelma)

Tätä siis tarkoitan, kun sanon, että kaikki kurjiksi äityneet keskustelut vauhdilla pois verkosta, parempi selvitellä kaikki kalapaliikki nokitusten tai ainakin yksityisesti. Mikäli vain suinkin mahdollista. Nestlessä nyt on vähän hankalampi tilanne kuin pienemmällä yrityksellä.

Fanisivuilta löytyi Nestlelle kaikenlaisia ratkaisuja ja ehdotuksia, joilla yritys pääsisi yli sopasta, jonka Nestlen nokkavat kommentit saivat aikaan. Tässä yksi parhaimmista ratkaisuista Juttu linkittyy varsin mukavasti Leena Markkasen Ilo Palvella -konseptin "asiakaspalveluantureihin", jotka myös sosiaalisessa mediassa tulee huolellisesti pitää "höröllään". Jälleen kerran hyvä esimerkki sosiaalisen median ennalta-arvaamattomuudesta.
Oppia ikä kaikki. Onneksi kaikkia virheitä ei aina tarvitse tehdä itse, vaan voi jotain poimia mukaansa muidenkin oppiläksyistä.
-Mari

Mikä meitä yrittäjiä oikein vaivaa?

Istuin eilisillan 200 muun yrittäjän kanssa auditoriossa ja kuuntelin markkinointigurua. Olo oli välillä kuin saunan lauteilla, kun alkueläin nimeltään konsultti (jollainen itsekin muuten olen) höyrysi edessä. Vihta vain puuttui.

Mietin, mikä meitä yrittäjiä oikein vaivaa? Olemmeko me todella niin pölkkypäitä, ettemme vähemmällä tajua? Pitääkö meille huutaa, pomppia tasajalkaa ja repiä otsahaivenia, jotta ymmärrämme markkinoinnin roolin kaikessa yrittämisessämme? Eikö näitä samoja virsiä ole kelattu jo öpaut 20 vuotta?

Jos ei mitään tee, ei mitään saakaan. Tämä lause jäi eilisillasta mieleen kaikkein kirkkaimpana. Jokainen yrittäjä, on sitten millä alalla tai minkäkokoisessa putiikissa tahtoo, opetelkoon tämän lauseen ulkoa. Jos et markkinoi, et saa kauppaakaan. Aamen.

Mutta hei kuulkaa, ei kai tämä nyt enää iso uutinen voi olla?
Onpas. Nyt käsi sydämelle: miten sinä olet hoitanut firmasi markkinoinnin kuluneen 2 viikon aikana?

En nyt tarkoita, että sinun pitäisi kipittää teettämään uutta yritysesitettä tai 24-sivuista asiakaslehteä. Sinä itse tiedät parhaiten sen, miten juuri sinun yrityksesi markkinointi on parasta hoitaa.

Esimerkiksi minä teen selektiivistä markkinointia. Suomeksi se on sitä, että tapaan tulevia asiakkaitani kahden kesken. Tapaamisia edeltää usein varsin monta puhelua tai sähköpostia. Aikaakin niiden välillä voi mennä kuukausitolkulla.

Markkinointi on kestävyyslaji. Sen voitot ja onnistumiset tulevat usein vasta viiveellä. Kulut ovat etupainotteiset, tuotot epävarmat ja takapainotteiset. Tämän kylmän faktan hyväksymisen jälkeen alkaa olla valmis vakavasti otettavaan markkinointiduuniin.

Ja vielä yksi juttu; miksiköhän nämä Suomea kiertävät Sarasvuot, Ropet ja Parantaiset ovat muuten kaikki miehiä? Missä viipyy naispuolinen markkinointiguru, huhuu?

- minna

3 kirpaisevaa faktaa vitkastelijoille - polku pois lamaannuksen lammikosta.

1. Tunnusta tosiasiat ja katso peiliin


Jos oikeasti haluat kehittyä ja kasvaa jossain asiassa, on välttämätöntä, että katsot asiaa silmästä silmään ja kutsut sitä sen oikealla nimellä. Mistä oikeasti kiikastaa? Lähes poikkeuksetta kyse on pelosta. Kaksi pelkoa erityisesti: tuntemattoman pelko ja jos minusta ei tykätäkään pelko

Kyllä vain, pelko tuntematonta kohtaan ohjaa meitä pysymään supussa ja mukavuusalueellamme. Kasvu tapahtuu toisaalla. Se tapahtuu siellä, missä vatsanpohjassa kipristelee ja askeleet kuilun yli otetaan ennen kuin silta on edes näkyvissä. Hyvää lukemista aiheesta Brian Tracyn blogissa: Dare to go forward http://www.briantracy.com/blog/leadership-success/dare-to-go-forward/

Hylätyksi tulemisen pelko on toinen toimintaamme ohjaavista peloista. Mitä jos minusta ei tykätäkään? Parempi pysytellä supussa ja olla retostelematta omia asioitaan, sillä voipi olla, että joku ei tykkää niistä. Arvaa mitä? Pari vuotta sitten kuulin lainauksen, joka sopii tähän kuin nenä päähän, laitan sen englanniksi, ja yritän tehdä perään jonkun kömpelön suomennoksen:

“Be who you are and say what you feel because those who mind don't matter and those who matter don't mind.”
”Ole se, mikä olet ja sano, mitä ajattelet. Koska niillä, joita se häiritsee, ei ole väliä ja niitä, joilla on väliä, se ei häiritse.” -Dr. Seuss

2. Kukaan muu ei voi tehdä muutosta puolestasi

Vastuuta asioiden lykkäämisestä ja vitkastelusta ei voi sälyttää kenenkään muun niskoille. Nautin valtavasti kotona työskentelemisestä, yrittäjän vapaudesta ja kaikesta siitä, mikä liittyy oman itsensä johtamiseen ja yritykseni asioiden eteenpäin viemiseen. Kuitenkin huomaan, että olen tarvinnut työyhteisöäni pitämään minua kiinni rytmissä ja patistamaan minulta oikeita asioita ulos oikeaan aikaan. Koska nykyisin olen itse oma patistajani, en voi sysätä vastuuta asiasta jollekin toiselle, vaan minunkin on pitänyt tarttua asiaan tiukoin ottein. Aloitin siitä, mitä tapahtuu pään sisällä. Sanotaan Brian Tracystä mitä tahansa, tämä on homma, jonka jätkä osaa. Huomasin, että tyypin sivulla on ilmaiseksi lukemisto, e-kirja GOALS, minulla on se äänikirjana. Siitä voisi löytyä jotain inspiraatiota sellaista etsivälle. http://www.briantracy.com/newsletter/default.aspx?cid=21&ssid=961de407-83bb-4903-8992-07648daf3a7b

Ei ole tarkoitus tehdä tästä jotain Brian Tracyn mainoslukemistoa, halusin vain antaa nuo linkit hyviksi lähteiksi joista asiaan saa lisävalaistusta.

3. Tulos syntyy vasta siitä, että oikeasti teet jotain, siis laita toimeksi

Tämä kolmas asia on kaikista tärkein. Jos et ota kolmatta askelta, kaksi aiempaa ovat aivan turhia. Vain tekemisen kautta asiat valmistuvat. Kumpia saat enemmän aikaiseksi tuloksia vai selityksiä?

Nyt seuraa tunnustus: Meidän firmassa on viimeaikoina syntynyt paljon enemmän selityksiä. Katsohan tätä listaa. Päätin taklata jokaisen selitykseni ja laitoin toimeksi.

• En ole toimittanut tarjouksia niihin tarjouspyyntöihin, joita minulle on tehty

Tuosta ei enää itsesabotaasia saa paljon pidemmälle vietyä. Kuin sanoisin runsaudelle: ” Ei kiitos, ei rahaa tähän suuntaan. Meidän firmassa ei tarvitse noita töitä tehdä ollenkaan. Meillä kun on paljon mukavampaa, kun vain leikimme tekevämme töitä, niin ja kiireistä.” Toimeenpano minulle tarkoitti, että lähetin kaksi tarjousta eteenpäin.

• Olen lykännyt 4 lehtijutun kirjoittamista 2 kuukautta
Tiesin, että jutut pitää kirjoittaa. Olisin saanut laskutettua ne kuukausi sitten, jos olisin vain kirjoittanut ne valmiiksi. Kirjoitin jutut. Kirjoittaessani ne, sain heti tilauksen uudesta jutusta. Jännä juttu miten maailmankaikkeus toimii. Asiat täytyy pitää liikkeessä, energia virtaamassa ja lisäksi: Raha tykkää nopeudesta. Wiuf, wiuf.

• Asiakkaan esite on roikkunut piirtoa vaille valmiina lähes kuukauden
Miksi kuvittelen, että jos asiakkaallani on kiire eikä hän ehdi paneutua yhteiseen projektiimme, että minä en voisi hoitaa omaa osuuttani asiasta? Iso raha odottaa jälleen jossain pilven reunalla saapumistaan yritykseni tilille, kun en hoida asiaa loppuun asti. Sovin asiakkaan kanssa, että toimitan esitteen vedostukseen, ja jos tekstiin tulee muutoksia, voimme tehdä pienet korjaukset vielä vedoksen tarkistusvaiheessa. Kivuton juttu. Kuinka mukavaa asiakkaalleni hänen tullessaan työmatkaltaan pöydällä odottaa valmis vedos nähtävänä, ok:ta vailla. Ja arvaa kuinka kauan meni: yksi sähköposti 5 minuuttia.

• Uutiskirjeen kirjoittaminen venyy ja paukkuu - kaksi kertaa kuukaudessa, mikä vitsi.
Mikään yrityksessäni ei ole niin innostavaa ja sydäntä lämmittävää kuin kaikki 107 uutiskirjeeni tilannutta ihmistä. Sydämessäni on erityinen paikka joka ainoalle. He haluavat kuulla, mitä minulla on kerrottavana. Arvatkaa kerronko? No en. Haluatko kuulla selityksen: Tutkimusten mukaan uutiskirje pitäisi lähettää tiistaina ennen puolta päivää, saavuttaakseen parhaan postin avausprosentin. Niin. Ei ole tiistai.

Tämän selityksen huonoin puoli on, että nyt uutiskirjeeni avausprosentin ollessa 120 % (eli se avataan useammin kuin kerran) Niinä kertoina, kun en lähetä sitä, se on 0 %. Pistää miettimään.
Ratkaisu on, että lähetän lyhyemmän, pienemmän viestin, että saan asiani kerrottua. Kuten esimerkiksi sen, että minulla on uusi tuote, jonka lukijani saattaisivat haluta ostaa. Se odottaa hyllyssä. Arvatkaapa, mitä se odottaa? Se odottaa sitä, että saisin tehtyä myyntisivun kotisivuilleni. Jota en voi tehdä, kun en ole tehnyt uutiskirjettä, ja uskomukseni mukaisesti, sen pitäisi olla valmis ensin. Tämä on siis vain selitys. Totuus löytyy kohdasta yksi. Pelottaa. Tämä on niin hullua ja niin huvittavaa, (siis jollei itkettäisi) että oli ihan pakko kertoa teille.

Taas pitkä litania, jossa on kuitenkin syvällinen opetus. Asiat voi tehdä helpommin. Ne voi tehdä ajallaan. Olen päättänyt taklata tämän lykkäämisen ja vitkastelijan lohikäärmeen lopullisesti elämästäni. Jos haluat tulla mukaani tälle matkalle, laita alle viestiä. Tälle asialle me voimme tehdä jotain yhdessä!

Mari

Myymämies ja tahaton viestintä

Tapahtui entisessä elämässä: puhelin soi. Sliipattu ääni luurissa kertoi kohteliain sanakääntein yrityksestään ja palveluistaan. Se ehdotti tapaamista kahden viikon päähän. Tapaamisen tarkoituksena oli esitellä potentiaaliselle asiakkaalle eli siis minulle firman palveluja ja tietenkin sitä kautta herättää ostokiinnostukseni ja tehdä kaupat.

Kuinka ollakaan, organisaationi oli juuri etsimässä uusia vaihtoehtoja kyseiseen teemaan liittyen. Myyntimiehellä kävi flaksi, koskapa sattui random-menetelmällä soittamaan juuri oikeaan aikaan ja jopa oikealle henkilölle. Bingo. Myyntityön vaihe numero yksi päättyi siten onnistuneesti. Jäät särjettiin ja tapaaminen lyötiin lukkoon.

Meikäläisen eli palveluiden ostamisesta vastaavan henkilön mielenkiinto oli nyt syttynyt. Halusin tietää yrityksestä lisää ja niinpä etsin firman kotisivut. Seurasi myyntiprosessin vaihe nro 2: tukivatko firman nettisivut puhelimessa annettua viestiä?

Tässä nimenomaisessa tapauksessa vastaus oli ei. Mikään netissä oleva ei muistattanut sanallakaan sitä kuvaa, jonka juuri puhelimessa olin saanut. Minun mieleeni juolahti tästä syystä ensimmäinen epäilys: hmm, nuo siis tekevät yhtä ja sanovat toista. Voiko tuohon organisaatioon luottaa? Voiko sieltä ylipäänsä ostaa mitään ja saako rahalle täyden vastineen?

Tapaamispäivänä seurasivatkin loput myyntisysteemin vaiheet tanakassa järjestyksessä. Paikalle saapui 20 minuuttia myöhässä aikataulusta oleva myymämies, joka ei ollut se sama joka soitti. Hän kaarsi paikoitusalueelle 20 vuotta vanhalla, savuavalla autonkotterolla. Aulassa hän haroi hikistä otsatukkaansa eikä löytänyt käyntikorttejaan, saati esitteitä tai yrityspresentaatiota. Juotuaan kupillisen kahvia tämä varsinainen sankarimyyjä peruutti paikalta ja huikkasi soittavansa seuraavalla viikolla.

Viesti meni perille ihan ilman virallista viestintääkin: asiakkaana me emme olleet kiinnostava emmekä tärkeä. Olimme myyntisällin pakollisen asiakaskäyntipäivän listan numero 5. ja sen kyllä huomasi.

Arvatkaa, tuliko kaupat?

- minna

Sosiaalinen media ja yritysasiakkaat: Entäpä jos oletkin BtoB?

Pitäessäni viime viikolla työpajaani Yritysfoorumissa, Sähköisen markkinoinnin tapahtumassa, esiin nousi asia, josta ei vielä Suomen sosiaalisessa mediassa juurikaan ole kokemusta. Jo edellisellä viikolla kyselin suomalaista esimerkkiä yrityksestä, joka hyödyntää sosiaalista mediaa markkinoidessaan yrityksille, sopivaa esimerkkiä ei tuntunut löytyvän.

Otetaan ensin askel taaksepäin, jotta näemme kokonaiskuvan: Sosiaalinen media on vuorovaikutusta - ihmisten välistä vuorovaikutusta. Liike-elämässä sille oli ennen vanhaan nimikin. Se oli sitä vanhaa kunnon peeärrää. Jos katsot asiaa tässä valossa, huomaat, että minkälaista liiketoimintaa tahansa harjoitatkin, toimit aina ihmisten kanssa. Miksi BtoB –yrityksille sosiaalinen media sitten tuntuu niin vaikealta?

Ryhtyessäsi rupeamaan haastavin asia todennäköisesti on päästä kohderyhmäsi eteen verkossa. Jos haluat käyttää jo olemassa olevia sosiaalisen median palveluja yhteisöjä, mistä löydät asiakkaasi verkosta? Vastattuasi tähän kysymykseen, olet jo paljon lähempänä ratkaisua. Siksi annankin sinulle rahanarvoisen neuvon: Aloita olemassa olevista asiakkaistasi. Pääasia, että aloitat jostain.

Toinen neuvo on, että luo itse oma sosiaalinen mediasi, käynnistä keskustelu verkkosivuillasi, luo turvallinen ympäristö asiakkaillesi kertoa haasteistaan, anna vastauksia ja ratkaise olemassa olevia ongelmia, luo suhteita – ihmissuhteita siis, löydä uusia tapoja jakaa osaamistasi. Kuten olen ennenkin sanonut ja sanon sen taas: Luo asiakkaillesi lisäarvoa jo ennen kuin he avaavat lompakkonsa.

Kolmanneksi totean, että sosiaalinen media on vain osa markkinoinnin ja mainonnan repertuaarista. Parhaaseen tulokseen pääset todennäköisesti yhdistämällä useampia kanssakäymisen elementtejä. Yhdistelmä virtuaalista kanssakäymistä ja oikeaa in real life -kanssakäymistä voi olla yrityksessäsi paras reitti lisätä asiakkuuksia ja myyntiä.

Eräässä Business.comin teettämässä jenkkitutkimuksessa todettiin, että BtoB sosiaalisen median hyödyntäjänä pesee BtoC-puolen kuluttajabrändit melkein mennen tullen esim. näissä asioissa: rekrytoivat hyödyntämällä sosiaalista mediaa, monitoroivat brändiään, tuottavat webcasteja, podcasteja ja erilaista sisältöä, kuten tuotetietoa ja käyvät keskusteluja verkossa nyt muutamia mainitakseni.

Ei siis tehdä BtoB-markkinoinnistakaan sitä vaikeampaa kuin se on. Samat säännöt pätevät, sisältö ja sitouttaminen ratkaisevat. Kommunikoi ja ratkaise asiakkaan pulmia – kanna vastuu tehtäväsi – verkossakin.
Jätä kommenttisi. Mitä mieltä olet? Heräsikö ajatuksia? Oletko eri mieltä vai samaa mieltä?

Jos et tiedä mistä aloittaa, laita kysymyksesi alle, niin tarkastellaan asiaa yhdessä.

Tätä ei opi kirjoista

Kaivelin kaikki viestinnän alan opukseni kirjakaapin laareista. Puhaltelin niistä pölyt pois ja availin sieltä täältä. Oikeastaan etsin yhtä tiettyä asiaa, vastausta erääseen kysymykseeni.

Kysymys kuului: ”Milloin ei kannata tiedottaa?” Milloin on sellainen hetki tai kohta yrityksessä, jolloin viisainta on vetää henkeä, astua askel taaksepäin ja funtsata vielä vähän? Milloin on peräti tyhmää mennä viestimään yhtään mitään, milloin vain pahentaa asioita hutaisten tehdyllä viestinnällä?

Istuin työhuoneeni lattialla ja selasin sisällysluetteloita viestinnän alan gurujen tuotoksista. Muistatko, miltä antikvariaatissa tuoksuu? Hengitin sitä vanhan painotuotteen vienoa tuoksua ja törmäsin satoihin sivuihin ja vallan moneen strategia-, suunnittelu- ja analyysi-sanaan.

Opukset olivat kukkuroillaan tietoa viestinnästä ja sen eri osa-alueista. Mutta kysymykseeni en saanut vastausta.

Käännyin sitten oman päänsisäisen arkistonhoitajan puoleen. Seuraavat filet haku löysi jostakin harmaiden aivosolujen uumenista, osastosta ”Kantapään kautta opittua”:

Milloin ei kannata tiedottaa?

• Kun asiat ovat hyvin kesken (esimerkiksi päätöksiä ei oikeasti ole tehty)
• Kun faktat ovat vielä hukassa tai niistä ollaan eri mieltä
• Silloin, kun vielä ei ole sovittu, kuka vastaa tiedotusvälineiden kysymyksiin
• Ja kun vastauksista, niiden linjasta ja avainviesteistä ei vielä ole sovittu esimerkiksi johdon kesken

Myöskään silloin ei kannata tiedottaa yhtään mitään, jos:

• Mitään kerrottavaa ei itse asiassa ole
• Kukaan ei tiedä mitä pitäisi sanoa
• Kukaan ei osaa kirjoittaa tiedotetta

Julkisesti noteeratuilla pörssiyrityksillä ei useinkaan ole valinnan varaa. Ne joutuvat joskus kertomaan myös vähemmän mairittelevia uutisia, jos niillä pahuksilla arvioidaan olevan vaikutusta osakkeen arvoon. Niitä tarkkailevat Rahoitustarkastus sekä sijoittajat suurennuslasin kanssa.

Mutta muilla yrityksillä sen sijaan on vallan vapaat kädet päättää, mitä kerrotaan, milloin se tehdään ja kenelle. Käytetään siis tätä vapautta hyödyksi ja tehdään sellaista viestintää, mikä tukee yrityksemme imagoa ja vie meitä kasvua kohti.

Olisiko sinulla tänään jotain tiedotettavaa?

- minna

Fanisivuilla rahastus on härskiä - Yritykset kaipaavat sosiaalisen median kumppanuutta

Päivän pulma on edelleen sama: Yritys haluaa hyötyä sosiaalisesta mediasta, mutta ei tiedä siitä mitään. Ei sitä, miten sosiaalista mediaa suunnitellaan, kuinka palveluja ostetaan eikä edes välttämättä sitä, mitä sillä voi saavuttaa. Tietoisuus sosiaalisen median palveluista on usein hatara toive Facebookin fanisivusta. Tämä ei todellakaan ole yritysten huonoutta tai heikkoutta, vaan yritykset ovat äkkiseltään joutuneet varsin uuden asian eteen. Kuten minkä tahansa uuden asian edessä, järkevää on kääntyä asiantuntijan puoleen.


Ennen sitä, tehdään pari asiaa selväksi fanisivuista:

1. Fanisivua EI tarvitse mitenkään erityisesti koodata, se olemassa oleva ilmainen palvelu Facebookissa. Löydät sen klikkaamalla FB-profiilissasi alhaalla olevaa kohtaa Advertising – Mainokset ja aukeavalta sivulta vasemmasta palkista Pages – Sivut ja Create a page - luo sivu.

2. Se on helppoa kuin heinänteko. Kuka tahansa osaa sen tehdä. Jos osaat lukea, osaat tehdä sen ja vieläpä nopeasti.

Nuo faktat fanisivuista halusin laittaa näkyville, niin itsestään selviä kuin ne ovatkin, koska käynnissä on massiivinen rahastus fanisivujen tekemisellä. Se on juuri nimenomaan asia, josta yritysten ei pitäisi joutua maksamaan. Kuten olen aiemminkin sanonut, nippelitiedon nappulatrivian pitäisi tulla kaupan päälle. Se on sama kuin laitettaisiin telkkari päälle, painettaisiin sähköpostissa lähetä nappia tai toimitettaisiin esitteen painomateriaali kirjapainoon. Sen ulkoistaminen voi olla hyvä idea, jos kerta kaikkiaan sen tekeminen ei istu kuosiin tai ei itseltä onnistu.

Jälleen kerran voimme todeta, että viestintäkanavan käyttöönotto ei ole haaste, eikä vaikea asia. Todellinen haaste löytyy sisällön tuottamisesta. Mistä se löytyy? Kuka sen tuottaa? Miten se resurssoidaan? Minkälaista se oikeasti on? Kuinka sisältö lisää maksavia asiakkaita ja rahaa pankkiin?

Yrityksien taas olisi hyvä haluta maksaa siitä, että oppivat ymmärtämään, mikä sosiaalinen media on ja miten se hyödyttää yrityksen liiketoimintaa ja liiketoiminnan tavoitteita. Tämä on varmaan koko blogipostin tärkein lause, joten laitetaan se vielä uudestaan:

Enemmän kuin erilaisten viestintäkanavien virittelyyn, yrityksien tulisi panostaa sosiaalisen median ymmärtämiseen ja käyttää aikaa oppiakseen näkemään sen yhteys liiketoimintaan ja liiketoiminnan tavoitteisiin.

Törmäsin tilanteeseen, jossa minua pyydettiin vastailemaan asiakkaan fanisivuille tulevien asiakkaiden kommentteihin tuotteista ja palveluista. Siis käytännössä antaisin vaikkapa esimerkiksi teknistä tukea kännyköiden säteilyturvasta. Käytännössä se tarkoittaisi, että yritys haluaisi ulkoistaa asiakassuhteensa. Huolestuttavan asiasta tekee se, että minä olisin toiminut tilanteessa alihankkijana yrityksen yhteistyötahon kanssa, joten en olisi missään suhteessa asiakasyritykseen itseensä, mutta heidän asiakkaisiinsa kylläkin. Hm. Laittaa hieman miettimään eikö?

Sosiaalista mediaa voi toteuttaa kolmella tavalla:

1. Opiskele itse ja toteuta itse
2. Opiskele asiantuntijan kanssa yhdessä ja toteuta itse
3. Käytä asiantuntijaa sosiaalisen median suunnitelman tekemiseen ja käyttöönottoon ja teette yhdessä.

Missään yllä olevista kolmesta kohdasta ei lue, että älä itse tee mitään, vaan laita joku muu hoitamaan koko soppa. Sosiaalista mediaa ei voi ulkoistaa kokonaan, ei kukaan, eikä missään. Jos joku väittää niin, se on pötypuhetta. Parhaiten osaan kuvata asiaa kertomalla, kuinka asia hoituu minun yrityksessäni. (Ja jos alkaa tuntua myyntipuheelta ja alkaa tehdä mieli ostaa, niin toki, tilauskirjassa on tilaa. :)

Vaihtoehto yksi opiskele itse ja toteuta itse = ITSEOPISKELUMATERIAALI

7 askelta sosiaaliseen mediaan itseopiskelumateriaali (käytännössä: CD:itä ja mapissa työkirja) on tarkoitettu niille, jotka haluavat rauhassa tutustua itse asiaan ensin, selvittää mitä pitää tietää ja ohjeiden mukaan rakentaa sosiaalisen median suunnitelma ja viedä asia itse käytäntöön. Toisin sanoen hoitaa koko homman alusta loppuun itse. Monesti tämän tavan valitsee sellainen, jolla on orastava kiinnostus sosiaaliseen mediaan, hinku ja mahdollisuus käyttää asiaan aikaa. Ja sanomattakin selvää, tämä on ehdottomasi edullisin tapa saada sosiaalinen media yrityksessä hyvään kuosiin ja päästä vauhtiin.

Vaihtoehto kaksi = TYÖPAJA

Sosiaalisen median nopea oppimäärä –työpaja on tarkoitettu niille, jotka haluavat nopeasti päästä toteuttamaan sosiaalista mediaa omassa yrityksessään. Työpajaan osallistuva käyttää aikaa työpajallisen verran sosiaalisen median mysteerien (oikeasti hommassa ei ole mitään mystiikkaa) avaamiseen, ja marssii työpajamateriaali kainalossa pulpettinsa viereen ja sukeltaa sosiaaliseen mediaan jalat edellä ja hyvin selvillä siitä, mihin on tullut ryhtyneeksi. Työpajaan kuuluu mukaan vielä seurantaa siten, että osallistujalla on tilaisuus päästä tekemään tarkentavia kysymyksiä ja neuvoja jos eteen tulee yllättävä tenkkapoo.

Vaihtoehto kolme = Sosiaalisen median strategian ja suunnitelman laatiminen sekä käyttöönotto

Tämä on itselleni mieluisin tapa jakaa sosiaalisen median osaamistani (kuulemani mukaan myös yrityksille). Tähän viittaa myös blogin otsikko sosiaalisen median kumppanuus. Palvelupaketti muodostuu strategiaosasta ja palveluiden käyttöönotto-osasta. Käyttöönottoon liittyy myös koulutus kyseisten viestintäkanavien käyttämisessä. Usein asiakkaan virtuaalinen kotipesä (eli kotisivut) ei ole aivan sosiaalisen median kuosissa, joten pakettiin on mahdollista liittää myös niitäkin osia.

Käytännössä asiakkaalla on prosessin jälkeen valmis yrityksen strategioihin ja perusviesteihin liitetty sosiaalisen median suunnitelma. Hallussa ovat niin ikään valitut viestintäkanavat kuin osaaminen niiden käyttämiseen. Kumppanuus ei pääty siihen, että yritys jää yksin killumaan asian kanssa, vaan yhdessä suunnitteleminen on jatkuva prosessi.

Tulipa pirun pitkä blogipostillinen painavaa asiaa. Jos jaksoit lukea loppuun saakka, iso kiitos. Herättikö mielipiteitä? Haluatko jatkaa keskustelua? Jätä kommenttisi tai kysymyksesi alle, se olisi huisia.
Mari

P.S. Tuo fanisivutehtailu kismittää sen verran, että valitsin kuvaksi nipun poronperiä. Itse asiaanhan se ei liity mitenkään. :)

2 tarinaa viestinnän ulkoistamisesta

Seuraavassa on 2 tarinaa viestinnän ulkoistamisesta. Alku on kummassakin kertomuksessa sama eli se menee näin:

Olipa kerran toimitusjohtaja, joka hoiti yritystään tunnollisesti ja parhaan taitonsa mukaan. Eräänä päivänä toimari hoksasi, että firman kotisivut olivat aikansa eläneet. Logokin näytti Kekkosen aikalaiselta ja yrityksen ainokainen esite puolestaan edusti kasarikauden kulta-ajan tuotantoa.

”Myyntikäyräkin on lopettanut kasvu-uransa. Jotain tarttis tehdä”, tuumasi toimari. Ja etsi käsiinsä viestintätoimiston.

Tarinan jatko, vaihtoehto 1:

Tuttu viestintätoimiston ihminen tuli kylään ja toimari latasi tiskille koko höskän. Viestintäihminen nielaisi paketin sen suuremmin kakistelematta, kiitti ja kumarsi sekä poistui paikalta luvaten palata asiaan pikaisesti oman ratkaisuehdotuksensa kanssa.

3 päivän kuluttua toimarin sähköposti kilahti, kun viestintätoimisto lähetti hänelle tarjouksen toimenpiteistä sekä ehdotuksen etenemisjärjestyksestä ja aikataulusta. Toimari painoi vihreää nappia ja pyörät alkoivat pyöriä suunnitelman mukaan.

Firma sai kasvojenkohotuksen ulkoiseen ilmeensä ja sen uusia elementtejä käytettiin niin kotisivujen, esitteen kuin logonkin tuunaamisessa 2010-luvulle. Asiakkaatkin huomasivat muutoksen ja ajattelivat: ”Tuo firmahan on edustava ja laadukas. Noiden kanssahan me haluamme tehdä töitä.”

Tarinan jatko, vaihtoehto 2:

”Mikä viestintätoimisto?” toimari ihmetteli.”Eivätkö ne ole aivan liian kalliita ja hienoja?” Hän päättikin soittaa serkun veljenpojalle, joka vanhatkin kotisivut oli opiskeluaikanaan koodannut. ”Siinähän ne logot sun muutkin tulevat samassa hytäkässä”, toimari ajatteli.

Toimari kilautti siis kaverille. Puhelinsoiton jälkeen meni 3 viikkoa ja jo alkoi tapahtua: puhelin soi uudelleen. Soittoja tuli lisää, samoin sähköposteja. Veljenpoika olikin LVI-asentajana Keravalla ja teki pitkää päivää.

Pitkäpinnaisuus palkittiin lopulta; firman kotisivuille, ajankohtaista-osioon, lisättiin viimekeväiset tiedotteet ja muutama kamerakännykällä messuilta napattu suhruinen tuotekuva. Veljenpoika lähti 2 viikoksi Lappeenrantaan sukulaisiin eikä hänestä sen jälkeen kuulunut mitään.

”Itse asiassa tämä logo on ihan hyvä, miksipä sitä nyt muuttamaan pitäisi lähteä, kun se on niin tuttu ja mukava”, tuumasi toimari lopulta.

- minna

Onko yrityksesi some-kunnossa?

Silläkin uhalla, että kuulostan tylsältä rauhoitellessani sosiaalista mediaa halajavaa hötkyilemästä, pysäytän innokkaat rajalla kysyäkseni mitkäs olivatkaan perusviestisi. Tai riippumatta siitä, kuinka innostunut itse olenkin sosiaalisen median mahdollisuuksista, ei olisi reilua, jos sanoisin jokaiselle, että Facebookin fanisivu on oikea ratkaisu. Onhan aivan eri asia esimerkiksi markkinoida yrityksille kuin kuluttajille. Sosiaalinen media ei ole menossa minnekään, ennen ryydloikkaa sosiaalisen median herkkukeitaalle, varmista nyt edes ensin onko yrityksesi some-kunnossakaan.


Siis vielä kerran:
Sosiaaliseen mediaan mennään perusviestit edellä. Sen tavoitteet sidotaan liiketoiminnan tavoitteisiin ja siihen käytettyä aikaa, rahallisia ja aineettomia panostuksia arvioidaan samoilla kriteereillä kuin muitakin viestinnän ja markkinoinnin toimenpiteitä.

Joka päivä yritys toisensa jälkeen avaa oven sosiaalisen median maailmaan. Yhä useammin se tarkoittaa yrityksen fanisivua Facebookissa. Mistä tiedät, kantaako panostuksesi hedelmää? Tuhlaatko aikaasi sosiaalisessa mediassa silloin kuin sinun pitäisi tarttua puhelimeen? Mistä tiedät onko yrityksesi edes some-kunnossa?

Some-kunnossa olevassa yrityksessä ovat ainakin nämä asiat selvillä:
•Mitä sosiaalisessa mediassa tavoitellaan?
•Kenen vastuulla sosiaalisesta mediasta huolehtiminen on?
•Mitkä ovat yrityksen perusviestit?

Mitään haittaa ei ole myöskään siitä, että vilkaiset liiketoimintasuunnitelmaasi, mietit mitä sosiaalisesta mediasta haluat ja selvität itsellesi, mitkä ovat sinun yrityksellesi parhaat sosiaalisen median ratkaisut. Voipi olla suurikin yllätys, kun sanon tämän, mutta kaikille vastaus ei suinkaan ole fanisivu Facebookissa.

Esimerkiksi: Some-maailma BtoB-yrityksessä näyttäytyy hyvinkin erilaisena kuin BtoC-yrityksessä. Yhteistä kuluttajalle ja yrityksille suunnatussa liiketoiminnassa kuitenkin on, että matka sosiaaliseen mediaan alkaa viestinnän perusasioiden kautta. Kun tiedät, mitä olet tekemässä ja mihin tähtäät, elämä sosiaalisessa mediassakin on paljon helpompaa.

Tiedän yrityksestäsi nimittäin sen, että haluat lisätä myyntiä ja todennäköisesti myös saada lisää uusia asiakkaita, että saat lisää myyntiä. Siksi siis tärkeintä, mitä yrityksesi hyväksi voit tehdä, on sitoa myös sosiaalisen median tavoitteet liiketoimintasi tavoitteisiin.

Millä kriteereillä arvioit viestinnän ja markkinoinnin panostuksia liiketoiminnassasi? Miten mittaat saatavaa hyötyä. Jos tähän mennessä olet arvioinut, että myyntisi lisääntyy lehti-ilmoituksella 10 000 euroa ilmoitusta seuraavan kuukauden aikana, miten luot samanlaisen kriteeristön sosiaaliselle medialle? Sen rahalliset panostukset voivat olla pienemmät, mutta aineettomat panostukset sitäkin arvokkaammat.

Ikävästi sanoen Facebookin fanisivutehtaat muistuttavat tällä hetkellä koiranpentutehtaita, joissa tehdään valtava määrä pentuja uhraamatta ajatustakaan sille, mikä pentujen kohtaloksi koituu.

Tässä siis resepti sosiaaliseen mediaan:
Kaiva perusviestisi esille visiosta, päämärästäsi, tarkoituksestasi ja unelmastasi. Määrittele huolellisesti kohderyhmäsi ja hakeudu sitten potentiaalisten asiakkaidesi eteen viestiesi kanssa. Anna rakkautta, valoa ja huolenpitoa heille tarjoamalla lisäarvoa jo ennen kuin he avaavat lompakkonsa. Siten autat asiakassuhteen itämisen alkuun. Sitten saata idut rauhallisesti ja turvallisesti kuilun ylitse, näyttämällä, mitä palvelua tarjoat ja miten palveluistasi saa lisää tietoa. Kun asiakas on markkinointiviestiesi äärellä, huolehdi, että tuotat sellaista sisältöä, joka auttaa asiakasta joko ratkaisemaan pulman tai auttamalla asiakasta ostamaan sinulta palvelua, jolla hänen ongelmansa ratkeaa.

Huomaatko, kysymyksessä on paljon enemmän asiakkaasi kuin sinä? Olet palvelutehtävässä, myös sosiaalisessa mediassa.

Mari

Äänestän hitauden puolesta

Peruskärsimättömälle satakuntalaiselle kääntymys kohti hitauden kulttuurin ylistämistä on ollut melkoinen henkinen kvanttihyppy. Se on myös asia, jota saan opetella ihan joka päivä varsinkin nyt yrittäjänä. On päiviä, jolloin kärsivällisyys venyy ja paukkuu venyessään aivan uusiin mittasuhteisiin. Ja joskus kuuluu myös ”naps”, kun se ei veny.

Kuitenkin hitauden löytäminen elämään on ollut iso juttu. Maailmalla se on oikein trendikin, jota kutsutaan nimellä downshifting. Termillä tarkoitetaan kai sellaista hemmoa (kuten meikäläinen), joka vapaaehtoisesti ja joskus ympäristönsä mielestä jopa radikaalein keinoin leikkaa elämästään aikasyöppöjä, turhaa juoksemista ja stressiä. Kiirettä.

Vastapainoksi downshiftaaja saa hitaan elämän eli Slow Lifen parhaita paloja: enemmän aikaa, enemmän mielenrauhaa ja enemmän tilaa hengittää.

Viime kesänä Facebookiin perustettiin ryhmä hitaan journalismin puolesta.
Meni vähän aikaa, kunnes tälle ryhmälle ilmestyi myös vastakaneetti eli nopean journalismin kannattajien ryhmä.

Hitauden kannattajia on yli 2000, nopean vain noin 150. Hauskaa on se, että ryhmissä on jäseninä osin samat henkilöt.

Alkuperäisen idean isä löytyy Tampereelta, tarkemmin ottaen Aamulehden toimituksesta: http://www.bjorksten.fi/blogi/.

Äh – miksi edes pitäisi valita joko tai. Ei kait elämä näin mustavalkoista ole. Tosin jos pitäisi äänestää vain toista, kannattaisin hidasta journalismia. Toimituksissa on nykyään ihan liian kiire. Juttuja tehdään puhelimella liukuhihnalla ja joskus kiireessä tulee hutkittua mutkia liiankin suoriksi, kun aikaa tarkistamiselle ei ole.

Mutta nopeus on valttia vaikkapa sähköisen puolen uutisoinnissa, kun jossain räjähtää, maa tärisee tai ase laukeaa. Ollaan heti paikan päällä, tilanteen tasalla ja myös seurataan tilannetta reaaliajassa.

Me hitauden puolestapuhujat saatamme tosin viidennen ylimääräisen uutislähetyksen kohdalla sulkea television (jos sellaisen omistamme) – mutta suuri yleisö ehkä tykkää. Kai.

- minna

Jäätkö sosiaalisen median areenalla kilpailijoidesi jalkoihin?

Olen kysynyt menneinä viikkoina aika kivuliaita kysymyksiä monelta yrittäjältä: Onko oikeasti totta, että sinulla ei ole aikaa keskustella asiakkaidesi kanssa, oppia tuntemaan heidän tarpeitaan ja syventää asiakassuhdettasi? Eikö sinulla ole aikaa miettiä uusien asiakkaiden löytämistä ja ratkaisujen etsimistä asiakkaillesi? Siis onko sinulla todella niin kiire, että et ehdi myydä asiakkaallesi tuotteitasi, olla kiinnostunut palvelujesi ja tuotteidesi kehittämisestä yhdessä nykyisten ja tulevien asiakkaidesi kanssa? Mitä sitten yrityksessäsi tehdään, joka on niin paljon tärkeämpää kuin myynti, markkinointi, asiakassuhteet tai asiakkaasi palvelukokemukset?


Uskoisin, että olemme yhtä mieltä siitä, että niin tärkeää kuin arkistoiminen, toimiston siivous, postissa juoksentelu, puhelimeen vastailu, tavaroiden etsiminen ja paperin kaivaminen jumittuneesta kirjoittimesta onkin, mikään ei voi tärkeysjärjestyksessä ohittaa asiakkaidesi kanssa toimimista, myymistä, markkinoimista ja ratkaisujen etsimistä asiakkaallesi tai tuleville asiakkaillesi. Ne ovat yrityksesi elämänlanka, jatkuvuuden ja tulevaisuuden tae.

Painin itse täsmälleen saman todellisuuden kanssa. Tulostimesta loppuu muste, puhelin soi ja kirjanpitäjä odottaa lippuja ja lappuja. Tietenkin juuri se paperi, jota etsit, on tarkalleen jossain muualla kuin kuvittelit sen olevan. Työstä käy yrityksen pyörittäminen ja jokaisen asian hoitaminen ilman blogeja, Facebook-surffailua tai Twitterin päivitystäkin.

Kipeät kysymykset kumpuavat tietenkin oletuksesta, joka valitettavan monella on, että yrityksessäsi ei ole aikaa sosiaaliselle medialle. En mitenkään haluaisi hiertää suolaa haavoihin, mutta sinun on hyvä ymmärtää, että sosiaalinen media muuttaa kilpailua radikaalisti.

Ne, jotka aiemmin eivät olleet alallasi kilpailijoitasi maantieteellisistä syistä, nyt he ovat. Riskisi on, että jos he profiloituvat asiantuntijoiksi, alansa parhaimmistoksi, sosiaalisessa mediassa ja tarjoavat sinun asiakkaillesi ratkaisuja, joita sinäkin voisit tarjota, mutta et tarjoa, (koska olet tonkimassa viivoittimella tukkeutunutta kirjoitintasi) he ottavat asiakkaasi.

Sosiaalinen media ei ole menossa pois. Sen muodot muuttuvat, se kehittyy ja muokkaantuu koko ajan, mutta se ei ole mikään ohimenevä ilmiö, se on ihmisten tapa kommunikoida. Siksi sinun täytyy löytää oma vastauksesi esittämääsi Miksi minunkin pitää sinne mennä? -kysymykseen.

Sitran kehittämispäällikkö Karoliina Luoto vastasi mielestäni positiivisen napakasti Ylen Aamu-tv:n toimittajan esittämään "Ihan rehellisesti puhuen onhan se sosiaalinen media aikasyöppö, onhan?" -klassikkokysymykseen sanoessaan, että ihmisten väliseen kanssakäymiseen kuluu aikaa, olit sitten verkossa tai et.

Tosiaan, en näkisi mitään järkeä siinä, että ajan säästämisen toivossa lopettaisimme kanssakäymisen toisten ihmisten kanssa. Karoliinan kommentti auttaa ymmärtämään sosiaalista mediaa näkökulmasta, jossa viestintäkanavat ovat uudenkarheat, mutta ihmisten välinen vuorovaikutus ja kanssakäyminen meille kaikille kotoisan tuttua.

Itse kuvaisin asian siten, että jos tiedät, että kaikki asiakkaasi kokoontuvat lauantaiaamuna torille, kannattaa ehkä mennä sinne torille. Voi olla aika turhaa viritellä kanssakäymistä Facebookissa, silloin kun tyypit ovat torilla. Jos taas ne ovat pohtimassa syntyjä syviä Suomi24:ssä tai Facebookissa, voisi olla viisasta tupata itsensä mukaan keskusteluun, varsinkin, jos kilpailijasi jo suvereenisti pyörähtelevät sosiaalisen median areenalla. Sitä suuremmalla syyllä, jos kilpailijasi eivät vielä ole pelipaikalle ehtineet.

Totta on, että jokainen yrittäjä, (tai ainakin 74 % taannoisen Mainostajien
liiton teettämän mainosbarometrin mukaan), haluaisi lisätä toimenpiteitä sähköisellä markkinointiareenalla. Fiksu yrittäjä ymmärtää, että siinä on riskejä, jotka pitää ottaa huomioon. Tarvitset suunnitelman. Askeleet, toimenpiteet, aikataulun - ja tahtoa pitää niistä kiinni.

Joko tiedät mistä aloitat?
Mari

Joulun kuusi kurkotusta – ilman katajaan kapsahdusta

On sitten kysymyksessä oma elämäsi, yrityksesi tai yksittäinen asia työssäsi, vaikka sosiaalisen median hyödyntäminen, tärkein työkalusi on suunnitelma. Suunnitelma, joka pitää sinut tietoisena siitä, mihin olet menossa tai mihin olet ollut menossa, ennen kuin jotain sellaista tapahtui, joka pakotti sinut muuttamaan suunnitelmaasi.

Oma suunnitelmani vuodelle 2010 alkoi muotoutua jo lokakuussa. Siitä saakka se on muhinut päässäni, mutta en ole saanut sitä paperille. Vasta eilen herätessäni sain sen kasaan. Kirjoitin sitä hulluna ja asiat vain vyöryivät paperille. Suunnitelmassani ei ollut kysymys vain työasioista, uusista tuotteista, palveluista tai taloudellisista tavoitteista. Suunnitelmassa oli mukana koko elämäni, sen kaikki osat.

Käytännön esimerkki voi olla vaikka tämä meikäläisen puuhamaa, sosiaalinen media. Olisi kiva sanoa asiakkaalle, että tehdään tämä Facebook-sivu tai avataan tämä Twitter-tili. Kirjoita tuohon blogiin siitä ja tästä ja siitä se homma sitten lähtee käyntiin. Kyllä se lähtee käyntiin, mutta me molemmat tiedämme, että tulos jää irralliseksi, yksittäiseksi markkinointi- ja viestintäteoksi eikä se liity osaksi yrityksesi liiketoimintasuunnitelmaa, ellemme kytke sitä siihen aidosti ja oikeasti. Siksi tarvitsemme suunnitelman ja menetelmän, jolla varmistamme, että teet oikeita asioita oikeissa medioissa. Nyt askel taaksepäin, jotta näemme kokonaiskuvan.

Samalla tavalla suunnitelmasi ja tavoitteesi uudelle vuodelle tulee kytkeä syvemmälle elämäsi strategiaan. Työsi, yrityksesi, perhe-elämäsi, tapasi viettää vapaa-aikaa, harrastuksesi, kaikki lähtee siitä, mitä sinä haluat omalta elämältäsi. Kukaan toinen ei voi päättää sitä puolestasi. Siksi siis tärkein tehtäväsi on:

1. Päätä mitä sinä haluat.
Muistan lainauksen, joka meni jotenkin niin, että sinun pitää suunnitella oma elämäsi, tai päädyt elämään jonkun toisen suunnitelmaa, ja tiedätkö mitä he ovat sinun varallesi suunnitelleet? Eivät paljoakaan.
Jouduin muhittamaan ajatuksia pari kuukautta, ennen kuin itse pääsin asiasta selvyyteen. Minulla oli irrallisia ajatuksia siitä, mitä haluaisin, mutta en saanut kytkettyä sitä omaan elämääni ja tarkoitukseeni. Vasta tullessani tietoiseksi siitä, mikä minulle on mahdollista tulevana vuonna ja muodostaessani kirkkaan selkeän kuvan mieleeni, mitä ensi vuoden aikana tavoittelen, tuli selkeys ja pysytyin kirjoittamaan ne asiat paperille. Siksi siis toiseksi tärkein tehtäväsi on:

2. Muodosta mielessäsi kirkas kuva siitä, mihin olet menossa.
Kun päässäsi on kristallinkirkas kuva siitä, mitä haluat, vasta nyt on aika raapustaa suunnitelmasi. Suunnitelmastasi löytyy kolmanneksi tärkein tehtäväsi:

3. Päätä mitkä ovat konkreettiset tavoitteesi ja valitse niistä tärkein.
Kun olet kirjannut ylös tavoitteesi lue ja arvioi sitä. Joku viisas on sanonut, että ensin on opittava kävelemään, ennen kuin voi juosta. Voitko nähdä itsesi saavuttavan tuon tavoitteen? Onko se mielessäsi niin konkreettinen, että tunnet sisuskaluissasi kuinka saavutat tavoitteesi? Tavoitteesi voi liittyä mihin tahansa elämässäsi, Brian Tracy on rahasta puhuessaan kuvannut asiaa siten, että jos haluat miljonääriksi rupea ensin velattomaksi kymppinääriksi, sitten tuhatnääriksi ja sitten voit lähteä tavoittelemaan miljonääriyttä. Tiedät sisimmässäsi, onko tavoittelemasi asia käsityskykysi rajoissa. Muistan haaveilleeni saunallisesta kodista. Se oli mielestäni parasta, mitä saattoi olla, se kuvasi käsityskykyni rajoja silloin. Maailmankaikkeuden lainalaisuuksien mukaisesti olet kasvamassa tai kuolemassa. Kumpaa haluat? Siksi laajeneminen ja kasvaminen ovat myös ymmärryksesi tärkein lähtökohta. Tästä pääsemme neljänneksi tärkeimpään tehtävääsi.


4. Päätä kuinka kasvaminen ja laajeneminen tapahtuvat elämässäsi.
Voit miettiä esimerkiksi minkälaisten ihmisten kanssa vietät vapaa-aikaasi tai edistääkö Salattujen Elämien katsominen kasvuasi? Paloittele tavoitteesi suunnitelmassasi pienempiin osiin ja sido pienemmät palaset aikajanalle. Tämä kumpuaa taas kerran jonkun viisaan miehen (jonka nimeä en muista) sanoista: Unelmasi ilman suunnitelmaa on vain toive. Tästä muodostuu viidenneksi tärkein tehtäväsi, joka sinun tulee tehdä jo ennen kuin suunnitelmasi on edes valmis.

5. Ala toteuttaa suunnitelmaasi heti, riippumatta siitä onko suunnitelmasi valmis vai ei.
Miehen, joka sanoi tämän, on viisaista miehistä viisain, Napoleon Hill (Think and Grow Rich). Lainaus samalta mieheltä johdattaa sinut joulun kuudenteen kurkotukseen: Suurin osa ihmisistä epäonnistuu tavoitteissaan, koska he eivät ole riittävän sinnikkäitä luodakseen uusia suunnitelmia epäonnistuneiden tilalle.

Siis:

6. Älä unohda tavoitettasi.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan, pidä tavoitteesi mielessäsi silloinkin, kuin suunnitelmasi ei toimi. Muuta suunnitelmaa tarvittaessa. Brian Tracy kuvaa asiaa siten, että matkalla ollessasi olet suurimman osan aikaa pois kurssilta, mutta ohjaat oikeaan suuntaan koko ajan.

Mindset Matters

Mari

Sosiaalisen median tärkein päätös - valitaan, mitä ei tehdä

Myyn pienemmille yrityksille sosiaalisen median tuotetta, joka on helppo toteuttaa, nopea rakentaa ja sosiaalista mediaa osaamattomankin helppo ostaa. Muutaman päivän työllä pystyn asiakkaan kanssa yhdessä ratkaisemaan valtaosan yrityksen sosiaalisen median haasteesta. Monimutkainen asia on voitu paketoida selkeäksi kokonaisuudeksi siksi, että en myy nippelitiedon nappulatriviaa, se tulee kaupan päälle. Knopit ja niksit siihen, kuinka sosiaalisessa mediassa pärtsätään on helppo oppia. En myöskään maalaa syntyjä syviä ja ala teettää yrityksellä asiakastutkimusta tai laaja-alaista kartoitusta. Lähestyn asiaa kolmesta peruspalasta, jotka jokaisen yrittäjän on hyvä aika ajoin kysyä itseltään:


1. Mitkä ovat yrityksen perusviestit?
2. Mitkä ovat yrityksen kohderyhmät?
3. Mitkä viestintäkanavat soveltuvat yrityksen tarpeisiin, tapoihin ja resursseihin?

Varsin selkeän yhteistyöprosessin päätteeksi asiakas saa käteensä konkreettisen toimenpidesuunnitelman, jo valmiiksi toteutetun työkalujen käyttöönoton, tiedonkeruuprosessit ja tavat mitata menestystä. Lisäksi niistä on karsittu pois kaikki ne sosiaalisen median rönsyt, jotka eivät vie yrityksen liiketoimintaa eteenpäin. Tämän päivän haaste ei ole viestintäkanavien löytäminen tai käyttöönottaminen. Haaste löytyy siitä, mitä ei valita mukaan. Sosiaalisen median käyttöönotto ja rakentaminen osaksi yrityksen markkinointiviestinnän suunnitelmaa on avain toimivaan sosiaalisen median hyödyntämiseen. Silloin se tukee liiketoiminnan tavoitteita – ja oikeasti, mitään muuta tapaa ei järkevästi voisi edes perustella.

Laita nupit kaakkoon ja talla lautaan sosiaalisessa mediassa ihan vapaasti. Varmista vain, että sinulla on jonkinlainen kartta, jota seuraat ja riittävästi pitkäjänteisyyttä pitääksesi vauhtia yllä.

Mari

Someimuri imee – oletko inessä?

Sosiaalisen median silmin maailmaa tiiraileva ei voi käsittää, mitä yritykset oikein pidättelevät ja nahjustelevat. Miten he eivät jo ole täällä, täällä somessahan kaikki tapahtuu? Eivätkö ne tajua, että interwebin reunalla killuva maailmamme pyörii internetin ympärillä? Miksei yrityspomot jo usko, että feisbukin fanisivu on parasta mitä mainonnassa on keksitty sitten painokoneen? Onko tämä taas tätä, että johto ei uskalla mennä sosiaaliseen mediaan, kun niitä pelottaa, että niiden työntekijät haukkuvat niitä keskustelupalstoilla?
Samaan aikaan toisaalla, sosiaalisen median kaahotukselta visusti piilossa, yritysten johtajat pitävät silmiä kiinni, nipistelevät itseään ja toivoisivat, että painajainen päättyisi ja maailma palaisi ennalleen. Odotellessaan miettivät, että pitäisiköhän evätä pääsy koko nettiin joka ainoalta konttorirotalta, että tämä ihme vouhotus feisbukista loppuisi? Meidän asioita ei netissä levitellä. Mitä lie pornosivuja siellä lataavat, ja kaikki työaika menee hukkaan. Mistä siinä koko hommassa on oikein kyse, ei se meille sovi, se feisbukki.

Me kaikki tiedämme, että ennen kuin sosiaalisesta mediasta tuli valtavirran viihdettä ja työtä, maailma oli ihan hyvä paikka. Liike-elämässä vallitsevat säännöt perustuivat pitkään kokemukseen, viestinnän ja brändäämisen lainalaisuudet pitivät paikkansa ja kaikilla oli hyvä tahto.

Voin kertoa, että myös nyt maailma on ihan hyvä paikka. Liike-elämässä vallitsevat pelisäännöt edelleen perustuvat kokemukseen ja viestinnän ja brändäämisen lainalaisuudet edelleen pitävät paikkansa. Ja kyllä meillä edelleen kaikilla on hyvä tahto. Miksi kaikki sitten on muuttunut?

Viime vuodet maailma on ollut murroksessa. Läpinäkyvyys on lisääntynyt. Jokaiseen pimeään koloon, skandaaliin ja jupakkaan on päässyt loistamaan totuuden valo. Jopa taloudellinen kupla on puhjennut. Kaksi asiaan eniten vaikuttanutta tekijää ovat viestintäkanaviemme muuttuminen läpinäkyviksi ja niiden myötä tiedon välittämisen ja julkaisemisen valta on siirtynyt massoille, taviksille, kaikille arkipäivän ihmisille.

Tästä näkökulmasta tarkasteltuna yritysten sosiaalisen median aikeet tarkoittavat mm. näitä asioita:

1. Kukaan ei vielä ole sosiaalisen median kuningas, vaikka monet sitä yrittävät.
2. Sosiaalisen median ammattilaiset eivät pysty tarjoamaan yrityksille yksiselitteisiä vastauksia, kuinka sosiaalisessa mediassa toimitaan.
3. Jos yritys haluaa mukaan sosiaaliseen mediaan, se pakottaa suuren yrityksen arvokeskusteluun, erityisesti, jos sitä ei ole vielä yrityksessä aidosti käyty. Pienen yrityksen se pakottaa miettimään perusviestejään. Molempien on pakko tarkastella viestiensä ja toimintansa johdonmukaisuutta.
4. Verkossa ei pärjää kepulikonsteilla. Jos homma ei ole kunnossa sisäisesti, sosiaalisessa mediassa paska valuu ulospäin ja menestystä on turha odottaa. Näpit palaa nopeammin kuin ehdit kissaa sanoa.
5. Yrityksillä on kaksi kuilua ylitettävänä: ensin on rakennettava silta ja ohjattava fani tai frendi markkinointiviestiesi pariin, fanin tavoittaa liian sattumanvaraisesti, viestinnällä kiinnität tulevan asiakkaasi palveluihisi. Toinen silta on rakennettava yli siitä, missä yrityksen virtuaali- ja reaalimaailma kohtaavat. Mitä lähempänä totuutta onnistut pysyttelemään, sitä parempi tulos.
6. Sosiaalista mediaa on sikahelppo mitata – kunhan tiedät, mitä haluat mitata.
7. Sosiaalista mediaa opit vain tekemällä ja tekevälle sattuu, käytännön esimerkkejä ei ole, ennen kuin niitä tehdään.

Usko tai älä, mutta sosiaalinen media on ja pysyy, kuin aines Junttilan tuvan seinässä, sillä massoilta ei valtaa saa pois. Mutta se muuttuu koko ajan valtavalla vauhdilla. Kukaan ei tiedä, mikä on ensi vuoden Facebook. Hyvä uutinen on, että ei tarvitsekaan tietää, kuulet siitä kyllä firman kahvihuoneessa.

-Mari

Lehdistö haltuun – tällä kertaa tosissaan

Tuli hinku jatkaa viime viikon blogitekstiä, sillä huomasin olleeni tapani mukaan taas varsin lennokas ja vetäneeni kurvit suoriksi kuin suomalainen rallikuski Jyväskylän metsissä. Taisi vähän soraakin roiskua siinä kaasutellessa.

Mutta siis ihan vakavasti ottaen: Miten sinne julkisuuteen pääsee? Onko muita keinoja kuin vetää viestintäkonsulttia hihasta tai nousta lööppien kuningattareksi tai kuninkaaksi toilailluillaan?

No tottahan toki. Tämä nyt esittelemäni konsti on ehkäpä se suosituin suomalaistenkin yritysten keskuudessa. Ei ehkä helppo eikä nopea, mutta pitkässä juoksussa varsin toimiva tapa.

Ihan ensin kannattaa asettaa tavoitteet julkisuuden suhteen. Onko sinulla halu päästä valtakunnan ykköskaartin mediaan vai tukeeko liiketoimintaasi paremmin se tuttu, kotiin päin lämpiävämpi paikallislehti? Entä kiinnostaisiko näkyvyys oman ammattialasi erilaisissa julkaisuissa tai paikallisten sanomalehtien yrittäjäsivuilla?

Se, missä ovat nykyiset ja tulevat asiakkaasi ja markkina-alueesi, määrittelee myös tavoitteesi julkisuuden suhteen.

Toiseksi: ala ajatella itseäsi oman yrityksesi keulakuvana ja ykkösmarkkinointiheebona. Sinä Oy:ssä juuri teikäläinen on se PR-päällikkö, joka luo suhteita ja pönkittää firmasi julkisuuskuvaa. Ei siis ole yhdentekevää, mitä teet ja lausut ihmisten ilmoilla.

Se, mitä yrityksestäsi ajatellaan, syntyy monen tekijän summasta: miten itse näyt erilaisissa tilaisuuksissa, messuilla ja ylipäänsä verkostoitumassa. Millaisia keskusteluja käyt yrittäjäjärjestön kokouksissa tai kauppakamarin kissanristiäisissä? Keitä tunnet? Entä millaisia postauksia teet blogiisi, puhumattakaan muusta verkkoläsnäolostasi – saavatko asiakkaasi lisäarvoa fanittaessaan yrityksesi sivuja Facebookissa? Millaisia statuspäivityksiä teet ja miten usein?

Suhdetoiminta on pitkän matkan laji. Sitten, kun olet profiloitunut oman alasi ammattiosaajaksi ja asiantuntijaksi, mediakin alkaa EHKÄ kiinnostua sinusta. Sen merkki on se, että paikallislehden toimittaja (jonka tässä vaiheessa jo tunnet) soittaa sinulle kysyäkseen kommenttiasi oman alasi ajankohtaiseen kysymykseen juuri siellä sinun kotikylälläsi.

- minna

PS. Joko olet muuten tutustunut Gurumarkkinointi-blogiin? Siellä sivutaan tätäkin teemaa Jari Parantaisen luotsaamana. Rautalanka suosittelee.

Otetaas lehristö haltuun

Miten pääsisi lehteen? Miten saisi ilmaista palstatilaa ja mainosta? Millä ihmeellä se uutiskynnys oikein ylitetään? Miten se media oikein otetaan haltuun, kunnolla ja kerralla?

Näin pohtii aika moni yrittäjä ja yrityksen toimitusjohtaja. Yleensä julkisuuteen on kova tunku kaikilla, niin firmoilla kuin yksityisillä henkilöilläkin. Miksi muuten nämä kaikenlaiset telkkarin ”muutu nyt heti julkkikseksi ja pääse seiskaan –kisat” olisivat niin suosittuja?

Poikkeukset tosin vahvistavat säännön tässäkin tapauksessa. Huomasin joskus vuosia sitten olevani mukana rekrytoinnissa, jossa työnantajayritys halusi palkata tiedottajan vartioimaan muuta henkilöstöä, jotta kukaan ei vain vahingossakaan kertoisi mitään medialle. Luojan kiitos en tullut valituksi.

Olen myös löytänyt itseni tilanteesta, jossa esimieheni, erään ison suomalaisen yrityksen toimitusjohtaja, passitti minut soittamaan 5 isoimman sanomalehden kotimaan toimituksiin ja varmistamaan, etteivät ne vahingossakaan kirjoittaisi yrityksestä sanaakaan.

Niinpä. Ja sokerit pohjalla: erään kerran törmäsin myös asiakaslehteen, jonka kerrottiin olevan salainen. Siinä kohtaa, salaisen asiakaslehden syövereissä, taisin löytää omat henkisen käsityskyvyn rajani.

Mutta mennään julkisuuteen takaisin.

Koska yrityksillä ei käsittääkseni vielä ole ohjelmaformaattia, jossa ne voisivat kilpailla keskenään vaikkapa appelsiinien pallottelussa, niiden pitää turvautua perinteisempiin keinoihin julkisuuden tavoittelussa. Tehdään siis viestintää.

Hyvä on. Väännetäänpä rautalangasta.

Saadaksesi yrityksellesi julkisuutta sinulla on pääasiassa 2 vaihtoehtoa. 1) Joko mietit asian kunnolla ja otat avuksesi ihmisen, joka ymmärtää jotain näistä asioista (jos nyt et itse satu olemaan viestintäkonsultti) tai sitten 2) teet kuten suomalaiset yrittäjäpoijjaat esimerkkinä Sukari, Harkimo tai Keskinen. Enpä usko, että he ovat itse kirjoittaneet omilla pikku kätösillään yhtään tiedotetta – he ovat lähinnä antaneet medialle sen, mitä se haluaa eli kerrottavaa. Ottamatta kantaa sen kummemmin tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon voin todeta, että palstatilaa ainakin tulee ja homma pelittää niin kauan kuin yrittäjän nahka kestää.

Ja sitä paitsi suomalainen media on kilttiä, kun sitä verrataan moneen muuhun. Katsokaa vaikkapa, miten huijarilääkäriaihetta on käsitelty. Suomalainen lehdistö haastattelee jotain valvontaviranomaista ja kysyy samat kysymykset kerta toisensa jälkeen. Englannissa olisi jo tehty kunnon tarinat huijaripuoskarin uhrien kärsimyksestä ja tässä vaiheessa itse koijarikin olisi jo saanut kertoa oman surkean elämäntarinansa ja aloittanut menestyvän blogin jossain Facebookissa vaikka.

Kumpi on sinun tyylisi, vapaa vai perinteinen?
- minna